”Se, mikä lisää, vähentää, rajoittaa tai laajentaa kehon voimaa, lisää, vähentää, rajoittaa tai laajentaa myös mielen voimaa. Ja mikä lisää, vähentää, rajoittaa tai laajentaa mielen voimaa, lisää, vähentää, rajoittaa tai laajentaa myös kehon voimaa.” - Spinoza (1632 – 1677)

Trauma ja traumaattisuus eivät ole kauniita asioita. Kyseessä on kuitenkin kehon luonnollinen ja vaistomainen reaktio uhkaavaan tai järkyttävään tilanteeseen tai tapahtumaan, johon ei voi vaikuttaa. Syitä voivat olla esimerkiksi kuoleman, kuoleman läheisyyden, fyysisen tai henkisen väkivallan kohtaaminen, oma tai läheisen vakava sairaus, onnettomuudet, sota, ympäristökatastrofit, tulipalo, jokin kohtuuton ja/tai äkillinen iso menetys, kirurgiset toimenpiteet, nukutus, pitkittynyt liikkumattomuuden tila, kuten myös syntymä- tai sikiöaikainen trauma, jne. Yhtä kaikki, trauma on trauma aiheuttajasta riippumatta.

Lähetämme jatkuvasti erilaisia kehollisia viestejä toisillemme kiinnittämättä niihin mitään erityistä huomiota. Katsekontakti, hymy, tai vaikkapa kädenpuristus ovat tällaisia ”alitajuisia kehon viestejä”, jotka ovat osa jokaisen ihmisen arkea.

Kehomme ja mielemme ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa – sekä hyvässä että pahassakin. Meidän tehtävämme on luoda mahdollisimman rakastava ja harmoninen yhteys näiden kahden välille, jotta pystyisimme löytämään yhteyden sisimpäämme.

Yhteys kateissa? Joogaopettajat usein kuvaavat kehon ja mielen yhteyttä vaikeaksi tavoitella - se on heidän mukaansa jotain, mitä joogaa ahkerasti harjoittelemalla voi saavuttaa. Todellisuudessa kehon ja mielen yhteys on läsnä joka hetkessä, vaikka emme olisikaan siitä tietoisia. Jos kielesi kostuu, kun lempiruokasi tuoksu leijailee nenääsi, koet kehon ja mielen yhteyttä. Tai jos tunnet perhosia vatsassasi ennen yleisön eteen astumista, on mielesi ja kehosi yhteydessä toisiinsa.