Useimmat elävät elämäänsä kuvitellen, että omia todellisia ajatuksia ja tunteita ei saa ilmaista. Niinpä kuljemme läpi elämän haudaten todellisen itsemme, suorittaen elämää narripuku päällä.

Monilta puuttuu yhteys aitoon, universaaliin itseen. Tällöin minuus tarkoittaa yhteyttä kehoon ja sen fyysiseen olemassaoloon sekä/tai yhteyttä mieleen; älyyn, ajatuksiin, uskomuksiin ja pelkoihin ja olemassaolon psykologiseen tasoon. Ihminen samaistuu kehoonsa tai mieleensä. Yhteys aitoon, syvään itseen jää vaillinaiseksi.

Muistatteko Pinokkion ja Samu-Sirkan? Pinokkio oli tuo iloinen, vaikkakin hieman vallaton ja ajattelematon puunukke, jonka haltia herätti henkiin. Samu-Sirkka oli puolestaan Pinokkion "omatunto ja järjen ääni", joka yritti estää Pinokkiota tekemästä tyhmyyksiä. Mitä voimme oppia näistä satuhahmoista, sitä tutkimme nyt.

Koska Pinokkio oli varsin omapäinen "puupää", Samun neuvot kaikuivat kuuroille - tässä tapauksessa - puisille korville. Pinokkio ei halunnut kuunnella Samua, vaan teki mielensä mukaan ja siitä seurasi lähes poikkeuksetta harmia ja hankaluuksia. Mutta mitä tekemistä näillä kahdella satuhahmolla on minun kanssani, saatat ihmetellä?