Lemmikin ja ihmisen välinen side on usein syvä ja merkittävä. Eläimet resonoivat kanssamme hyvin syvästi, mihin harvat ihmiset pystyvät. Tämä johtuu siitä, ettei eläimillä ole egoa. Niillä ei ole "juttuja" rakkautensa ja jumalyhteytensä edessä. Ne rakastavat ehdottomasti ja palvelevat meitä jatkuvasti tavalla. Me ruokimme ja hoidamme elämiä. Vastineeksi ne rauhoittavat sieluamme hienovaraisella tavalla.
Rakas lukija, elämä ihmisenä on mielenkiintoista ja haasteellista. Vaikka olet kuinka henkinen ja matkalla ylösnousemukseen kehossasi ihmisenä, voit silti hetkellisesti pudota alas kaksinaisuuteen. Ei tarvita kuin sana tai kaksi, äänenpaino tai ilme tai jotain muuta, jolloin mielesi - egosi - loukkaantuu tai tulistuu jostain tapahtuneesta. Älä ole huolissasi, ihmiselämä on oppimista, myös hallitsemaan omaa mieltään.
Kritiikin pelko estää meitä usein tavoittelemasta unelmiamme, sillä pelkäämme ulkopuolelta tulevaa tuomitsemista sekä epäonnistumista. Totuus kuitenkin on, että kukaan muu ei anna meille yhtä paljon kritiikkiä, kuin me itse. Kuinka sitten taltuttaa sisäisen kriitikon ääni, jos se on meidän oma äänemme?
Varjominä kätkee sisäänsä voimamme ja juuri sieltä löytyy avain vahvuteen, onnellisuuteen ja kykyyn elää unelmat todeksi.
Sanna Suutari tuli tutuksi kirjasta Maailman lyhyin matka, joka kuvaa omakohtaista heräämistä. Hänen uusin kirjansa Kuoren läpi vapauteen, on työkirja oman identiteetin tarkasteluun.
"Tunnen suurta vastustusta. Pelkään valtavasti, että kadotan itseni. Haluan todella olla polulla, mutta en kuitenkaan vie sitä loppuun asti."
Heräämisestä, valaistumisesta ja auvoisesta onnesta kertovia ulkomaisia kirjoja on suhteellisen runsaasti tullut viime aikoina markkinoille, Sannan kertomus on ensimmäinen käsiini osunut kirja, jossa "päähenkilö" on suomalainen. Sanna toteutti unelmansa ja matkusti surffilaudan, kitaran, pakettiauton ja rakastamansa miehen kanssa Austraaliaan, lopulta he päätyivät Manjimupiin. Siellä Sanna tapaa miehen, joka ensimmäiseksi tokaisee: Sinä et tiedä kuka sinä oikeasti Olet.
On aikoja, jolloin kaiken kauniin näkeminen ja elämästä nauttiminen on vaikeaa. Entä jos tämä olotila on pysyvä? Minun on ollut aina vaikea nähdä maailman kauneutta ja kokea ihmiselon ihanuutta. Kadehdin ihmisiä, jotka näkevät tämän kaiken, ottavat avosylin vastaan elämän ilot ja surut ja silmiinnähden nauttivat elämästään.
Monet meistä ovat luultavasti pohtineet niin sanotun henkisen kasvun ja egon yhteyttä. Monet pystyvät osoittamaan ajankohdan elämässään, joilloin he kiinnostuivat henkisestä ulottuvuudesta. Harvat kuitenkaan ovat kertaheitolla muuttuneet, vaan kiinnostus on johtanut tutkimusmatkalle ja oppimisprosessiin.
Mielemme harhat ovat voimakkaita häiriötekijöitä, jotka estävät meitä tuntemasta itseämme ja sisällämme tapahtuvia asioita. Egolla on halu ja tavoite, joka ilmenee myös henkisenä suorittamisena.
Moni on varmaan huomannut, kuinka monelle meistä ”valaistuminen” on suorastaan pakkomielle. Kyseinen häiriökäyttäytyminen on kuin mikä tahansa egon verhoama tavoite- palkinto ideologia. Kun meitä on tarpeeksi kauan piiskattu henkisen hyvinvoinnin merkityksen käyttöönotosta, olemme alkaneet suorittaa henkistä kasvua. Tämän ilmiön irvikuva on "saavuttaa valaistumisen tila". Onko kukaan koskaan pohtinut, mitä valaistuminen tarkoittaa? Tarkoittaako se kaikesta muusta korkeammalla olemista, vai tarkoittaako se mestaroitumista johonkin tehtävään?
Vastuun ottaminen omista tunteista on vaikeaa. Kun asiat ”menevät pieleen”, haluamme etsiä syytä ja syyllistä pahaan oloon ulkoapäin. Muiden syyttelyn sijaan mieti, voisitko muuttaa itse suhtautumista asioihin?
Henkisen tien etsijälle on meidän aikanamme tarjolla monia oppeja, opettajia, pikakursseja ja mysteereihin perehdyttäjiä. Saamme nauttia näkökulmien runsaudesta ja vertailla eri kulttuurien viisautta. Tämä on avannut kehityksen mahdollisuuksia, joita emme olisi tavoittaneet vaikkapa pari sataa vuotta sitten.
Tämä postaus on vaikea kirjoittaa, koska se loistaa valoa yhteen ydinmalliin, jota olen yrittänyt rikkoa käymällä vuosia terapiassa ja rukoilemalla – pelastajakompleksi. Te joille "kolmiodraama" on tuttu, tiedätte, että draamaa syntyy usein silloin, kun otamme jonkin kolmesta roolista – uhri, marttyyri ja pahantekijä.
Otsikko saa varmasti monet näkemään punaista, sillä ensimmäiseksi mieleen tulee vastaväite, että minä saan olla onneton jos haluan, tämä on minun elämäni. Jos väite onkin raflaava, saa se sinut ajattelemaan ja kysymään, miksi minulla ei olisi oikeutta olla onneton?
Ihminen ajattelee lähes koko ajan kuin kone, olemme automaattisesti asioiden puolesta tai vastaan, tai sitten koko asia ei kiinnosta. Lähes kaikki haluavat puhua, mutta kukaan ei kuuntele.
Henkinen tie vetää puoleensa yleensä silloin, kun ihminen kohtaa kriisejä ja vaikeuksia. Henkinen tie rinnastetaankin usein henkiseen evoluutioon, jossa pärjäävät sellaiset yksilöt ja lajit, jotka parhaiten sopeutuvat jatkuvasti muuttuvaan maailmaan. Henkisellä tiellä sopeutuminen tapahtuu omasta tahdosta luopumisen kautta, jolloin ihmisen ja hänen ympäristönsä – sisäisen tai ulkoisen – välillä ei ole enää ristiriitoja. Onko siis utopiaa ajatella, että joku voisi herätä henkisyyteen ilman tuskaa? Todennäköisesti. Tiedän tapauksia, kun heräämisen alkumetrit ovat johtaneet mielenterveyden ongelmiin, syvään masennukseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Henkisyydestä tietämätön onkin tässä tilanteessa aika tuuliajolla. Pääsääntönä voisi pitää, että mitä suurempi ego, sen vaikeampaa siitä luopuminen ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen on.
Tiesitkö, että ajatuksillasi on vain se voima, jonka niille suot? Mielemme on nimittäin taitava selittelemään meille asioista ilman, että ne ovat totta. Kun opit vapautumaan mielesi vallasta ja tunnistamaan sen sepittämiä tarinoita, oikea elämäsi voi alkaa.
Kuinka paljon todella haluamme antaa omastamme? Olemmeko oikeasti tyytyväisempiä jakaessamme vai vastaanottaessamme? Tarvitseeko joku todella jotain meiltä? Ei tarvitse, mutta toisten huomioinen ja heille antaminen on tärkeä osa jokaisen tehtävää, ja siksi ympärillämme on loputtomasti mahdollisuuksia sen tekemiseen.
Maailma on täynnä nimilappuja, mitä joku tai jokin on tai ei ole. Se auttaa ihmismieltä lajittelemaan asioita ja ihmisiä laatikoihin ja huomaamaan eron. Ja erottamaan. Vaikka se ei ole aina selvää, on myös henkinen maailma täynnä nimilappuja.
Ihminen on tarkoitettu kulkemaan kohti syvempää henkistä minuutta. Syvemmän henkisen yhteyden ja henkisen olemuksen löytäminen edellyttää luopumista rooleista ja pinnallisesta minäkäsityksestä. Ihmisen kasvu autenttiseksi itsekseen tarkoittaa tinkimättömään yksilöllisyyteen pääsemistä. Se tarkoittaa syvää yhteyttä itsen, muiden ihmisten ja maailmankaikkeuden kanssa. Syvimmillään yhteys ylittää ajan ja paikan, ulottuen varhaisiin esi-isiin saakka.
Henkisessä maailmassa on tavallista ymmärtää väärin, että meidän täytyy luopua mielestä siirtyäksemme uuteen todellisuuteen ja tullaksemme menestyksekkääksi luojaksi. Mutta tämä on vasta puolitotuus ja usein väärin tulkittu – ajatellaan, että meidän täytyy hylätä mieli ja elää pelkästään sydämestä ja tunteesta. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Sisäinen tasapaino on mahdollinen ainoastaan harmonisoimalla sydän, mieli ja fyysinen keho.
Juuri kun kuvittelit päässeesi irti vanhoista pinttyneistä ajatusmalleista ja karmallinen selkäreppusi on keventynyt kiloja, huomaat taas, että osa varjoistasi ryömii uudelleen pintaan. Miksi joudumme käymään läpi samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen?
Uskontojen ihmiskuva on usein pessimistinen; Jumala on täydellinen, ihmiset eivät. Ahtautta luovia käsitteitä käytetään; puhutaan esimerkiksi perisynnistä, helvetistä ja silmä-silmästä -käsitteestä. Taakkaa ei vähennä ihmisyyteen kuuluva inhimillisyys; henkinen oivallus voi haihtua hetkessä ja ihminen käyttäytyy taas egoistisesti. Henkisyys ei ole aina iloa, valoa ja rakkautta.
Henkisissä opuksissa egosta puhutaan monesti halveksivaan sävyyn. Monilla on ajatus siitä että ego pitäisi hävittää, murskata tai jopa tappaa, mutta onko asia näin? Ego on kuitenkin osa meitä ja sillä on oma tarkoituksensa. Tässä artikkelissa sukellamme syvälle egoon tutkimaan, mikä se oikeastaan on ja mitä voit oppia omastasi?
Yksi 5D-tietoisuuden keskeisimpiä piirteitä on syyllisyyden, häpeän ja itse-epäilyn täydellinen puuttuminen. Voitko kuvitella kokevasi tämän? Voitko kuvitella sen upean sisäisen vapaudentunteen, jonka tämä toisi?
Oletko joskus tullut ajatelleeksi, että joogaa ja meditaatiota harrastavat ihmiset vaikuttavat pitävänsä itseään muita parempina? Uusien tutkimusten mukaan olet ollut oikeassa.
LSD-huumetta pidetään vaarallisena, riippuvaisuutta aiheuttavana päihteenä, jonka käytöllä ei ole etuja. Siihen liittyvä toiminta on myös rikollista. Todellisuudessa se kuitenkin vaikuttaa olevan yksi turvallisimmista huumeista, ja mitä enemmän sitä tutkitaan, sen selvemmäksi käy, että siitä voi olla myös hyötyä mielenterveyden kannalta.
Jooga ja meditaatio muodostavat kokonaisvaltaisen menetelmän itsensä kehittämiseksi. Niiden harjoittamiseen etenkin omin päin liittyy riskejä ja vaarojakin. On muistettava, että ihminen ei ole vain fyysinen ja psyykkinen olento, vaan myös henkinen olento. Joogaliikkeiden tekeminen ei saisi olla urheilua. Kun otamme ne kevyenä, venyttävänä liikuntana, silloin ei synny vammoja. Normaali ihmisen keho ei vaadi tuntikausia monimutkaista kiemurtelua ja ponnistelua; muutama oikein kohdistettu liike säännöllisesti kaksi kertaa päivässä riittää. Joogaharjoitukset myös vaikuttavat positiivisemmin kasvisruokaan siirtyneillä. Yleensä halu lihan syömiseen katoaa joogaamisen myötä vähitellen lähes itsestään, samoin voi käydä tupakan ja alkoholin himon suhteen.
Henkilökohtaisessa kasvussa ja henkisessä heräämisessä tutustumme enemmin tai myöhemmin egoon tietoisesti – siihen osaamme joka on ollut ohjelmoitu tiettyihin uskomusjärjestelmiin, käyttäytymismalleihin ja tiettyyn moraaliin, siis ajattelutapaamme. Ollessamme unessa uskomme tämän olevan totta emmekä voi nähdä mitään muuta tapaa. Kun alamme hitaasti herätä, oivallamme, että se minkä uskomme todeksi, ei ole lainkaan totta. Mutta miten pääsemme tähän tilaan? Tässä muutamia ajatuksia herättäviä mietteitä egon havaitsemisesta.
Onko syntymän ja kuoleman välissä juuri muuta kuin kärsimystä ja ohimeneviä onnen hetkiä, joihin yritämme takertua epätoivoisasti. Kumpuaako kärsimys omista valinnoista, maailman pahuudesta vai onko se Jumalan meille antama rangaistus? Vai onko koko kärsimys käsitteenä täysin viallinen ja pelkästään harha? Useat ehkä ajattelevat kärsimyksen (ja tällä tarkoitan ennen kaikkea henkistä) johtuvan siitä, että Jumala rankaisee meitä, koska olemme tehneet vääriä valintoja elämässä. Jotkut meistä ovat sitä mieltä, että maailma vain on paha. Molemmat käsitykset juontuvat siitä, että kokee olevansa uhri, eikä pysty vaikuttamaan elämäänsä mitenkään. Entä jos kärsimys on oma valinta? Mutta kuka valitsisi tieten tahtoen elämäänsä kärsimystä...
Rakas ihmislapsi, Ihminen on vielä monessa asiassa oman egonsa vanki. Lapsuudesta saakka olet imenyt itseesi tiedostamattomasti vaikutteita niin tapojen kuin mielipiteidenkin muodossa. Tässä ajassa ovat monet heränneet, ja vielä enemmän tulee heräämään ihmisiä, jotka alkavat pohtia asioita syvällisemmällä tasolla - sielunsa tasolta. Monet ovat jo sisimmälleen avautuneet, mutta epäilys nostaa päätään.
Ego mahdollistaa sen, että olet tietoinen itsestäsi erillisenä henkilönä. Se ei ole sielusi vaan pikemmin naamio, jonka taakse todellinen minuutesi kätkeytyy. Koska ego on rakkaudellista korkeampaa minuutta peittävä naamio, se saattaa myös toimia esteenä sisäiselle rakkaudelle ja ystävällisyydelle, kun se saa liian suuren roolin. Vaikka egolla on tärkeä merkitys, hallitsematon ego voi saada meidät tekemään rakkaudettomia ja ilkeitäkin tekoja. Tunnistat hallitsettoman egon näistä tunnuspiirteistä.
Henkinen herääminen ei tarkoita sitä, että olisit vapaa egosi ohjailusta. Päinvastoin, saattaa olla että egosi vedättää sinua ihan kunnolla, jopa enemmän, useimmin ja perusteellisemmin kuin ”taviksia”. Tunnistatko sinä nämä egosi oveluudet?
"Personokratiatietoisuudessa" puhumme vallan siirtämisestä egolta sielulle aikaan saadaksemme toivomamme tietoisuusmuutoksen. Mutta miten tiedämme, puhuuko sielumme vai egomme? Koska tämä on toistuva kysymys, ajattelin, että on aika kirjoittaa siitä ja jakaa yksinkertaisia työkaluja auttamaan erottelukykysi kehittämisessä.
Elämä ei aina kulje suunnitelmiesi mukaan, oli kyse sitten rakkaudesta, opiskelusta, työstä tai elämästä ylipäänsä. Tulet ehkä rakkaudessa torjutuksi, työpaikka meni alta tai opiskelupaikka jäi saamatta. Se mitä halusit, ei toteutunut. Miten selvitä pettymyksestä ja jatkaa eteenpäin?
Saatat haluta parantaa puolisosi sokeuden ja ymmärtämättömyyden tai parantaa maailmasi taloudellisen järjestelmän. Saatat haluta opettaa lähimmäisesi rakastamaan tai haluta keksiä keinon parantaa syövän tai muun taudin, jota läheisesi kantaa. Saatat haluta parantaa maailmaasi tuhoamalla sen viholliset, olivat ne sitten ihmisiä, viruksia tai bakteereja. Saatat haluta pelastaa lähimmäisesi kadotuksesta ja johdattaa hänet uskontosi piiriin. Saatat haluta pelastaa maailmasi ajamalla oikeaa aatetta ja poliittista ideologiaa, jotta saisit maailmasi ja lähimmäisesi lopultakin oikeille raiteille. – Sinulla on aivan loputon halu ja kyky keksiä uutta parannettavaa, aina vain uusia virheitä siinä kuvajaisesta, jonka oma mielesi heijastaa maailmasi auliille kankaalle.
Me elämme johtajan kaipuussa ja pelastajan odotuksessa. Me elämme yhteisessä harhassa, jossa yksi, toinen ja kolmaskin esittää vuoroin Johtajaa, joka tietää mitä tekee ja minne hän meitä johdattaa. Kunnes aina lopulta selviää, että hän niin kuin kaikki hänen edeltäjänsä ja seuraajansakin johdattivat meitä harhaan. Silloin hänet korvataan toisella, uskottavammalta, kunnes tämäkin osoittautuu meidän kaikkien muiden lailla erehtyneeksi. Näin kerta toisensa jälkeen...
Otsikko avaa paljon niitä tuntemuksia, joita meillä monilla on. Emme koe koskaan olevamme ”tarpeeksi hyviä missään”. Mistä tämä täydellisyyteen pyrkiminen kumpuaa, ja olisiko jo armon aika?
Miten vapautua kärsimyksestä ja päästää irti asioista, joihin olemme jäänneet kiinni? Tämä on yksi Leena Maria Markkasen ja Emmi-Sofia Markkasen kirjan punaisista langoista kirjassa Lightfulness- tietoisuuden valopolku.