Mielenterveysongelmia vai parantajan syntymä?

Poikkeamia "tavallisesta" mielen toiminnasta on ollut kautta ajan sivun. Mutta suhteellisen uutta on lukuisten uusien diagnoosien kehittely sekä runsas lääkitseminen. Kärsimys ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään. Päin vastoin: ymmärryksemme mielenterveydestä vaikuttaa rajoittuneen laajenemisen sijaan. Näkökulmaa voi laajentaa esimerkiksi kuuntelemalla perinteisiä parantajia.

Yhteiskunnassamme mielenterveyden horjahtelu on vaikea asia. Me kaikki tunnumme toivovan, että jokaisen mieli toimisi tiettyyn pisteeseen asti samalla tavoin. Kun niin ei käy, oletamme, että siitä seuraa väistämättä kärsimystä niin asianomaiselle kuin tämän omaisillekin.

Ongelmia tai kärsimystä ei tässä tekstissä ei ole tarkoitus vähätellä. Sen sijaan pohditaan vaihtoehtoista lähestymistapaa mielenterveyden niin sanottua horjumista kohtaan. Tällä kertaa sen juuret ovat Afrikassa: jutussa kerrotaan botswanalainen parantajan eli sangoman, Colin Campbellinn, ja burkinafasolainen Malidoma Patrice Somén, dagara-kansan yhteisön vanhimman, näkökulmista.

Campbell asuu nykyisin Etelä-Afrikassa, Somé puolestaan Yhdysvalloissa. He edustavat eri kulttuurien parantamisen perinteitä, mutta molemmat ovat pohtineet näkemyksiä mielenterveydestä omista lähtökohdistaan. Vaikka Sométa kutsutaan lähdetekstissä shamaaniksi, häntä kuten Campbelliäkin voisi kutsua nimenomaan parantajiksi. Lyhyesti sanottuna heidän työnsä on ymmärtää ihmisiä askarruttavien, häiritsevien tai huolestuttavien muutosten syy ja saattaa sitten tilanne uudelleen tasapainoon.

Mitä mielenterveysongelmat kertovat yhteiskunnastamme?

Campbell kertoo, että se, mikä mielletään mielenterveysongelmaksi, todellisuudessa myös viestii kulttuuristamme. Länsimainen kulttuuri on hyvin rajallinen: ei tarvitse olla kovin erilainen, jotta tulee leimatuksi – ja yleensä negatiivisesti. Tieteellinen maailmankuva taas pyrkii selittämään esimerkiksi hallusinaatiot ja äänet terveyden horjumisena.

Entä sitten näitä kokemuksia kohtaavat? He jäävät tyhjän päälle. Yhtäkkiä he ovat potilaita, jotka eivät voi vaikuttaa tilaansa, vaan saattavat päätyä esimerkiksi mielisairaaloihin. Heidät eristetään yhteisöstä, heihin ei enää suhtauduta sen täysivaltaisina jäseninä. On helppo kuvitella, että se on omiaan pahentamaan oloa, tai niin sanotun sairauden oireita.

Campbell sanoo, että oireet kielivät seikoista, jotka olemme sysänneet syrjään tai jotka elämästämme puuttuvat. Hänen mukaansa ihmiset, jotka kuulevat ääniä tai kokevat poikkeavia tuntemuksia, ovat kosketuksissa toisiin todellisuuksiin. Erityisesti länsimaisissa yhteiskunnissa myyttinen ulottuvuus on vailla paikkaa. Niinpä vaiennetut elementit tulevat esiin joidenkin käytöksessä. Campbellin mukaan näitä ihmisiä tulisi kuunnella. Yhteisön pitäisi kysyä, mitä ilmiö kertoo kulttuuristamme. Sen sijaan he yleensä päätyvät laitoksiin.

Somé puolestaan huomauttaa, että suhtautumisemme on johtanut siihen, että myöskään ”sairastuvilla” ei ole kapasiteettiä kohdata tapahtuvaa. Hänen näkemyksensä mukaan mielenterveyden järkkyminen on oikeasti seurausta siitä, että kaksi erilaista energiaa kohtaa. Toisin kuin monissa afrikkalaisissa kulttuureissa, meillä ei ole selitysmallia eikä ratkaisua tällaisiin tilanteisiin. Se taas aiheuttaa pelkoa ”sairastuneissa”. Niinpä heidät leimataan hulluiksi ja toisaalta lääkitseminen estää kokemuksen kääntämisen kasvuksi.

Vaihtoehtoisia tulkintoja

Somé kertoo, että hän järkyttyi pahan kerran vieraillessaan sairaalassa masennuksesta kärsivän ystävänsä luona nuorena opiskelijana. Hän kertoo nähneensä potilaiden ympärillä hahmoja, joita monet, paitsi psyykikot ja shamaanit, eivät näe. Somé kertoo, että nämä ”olennot” aiheuttivat ihmisten tuskat yrittämällä häätää lääkkeet ja niiden vaikutukset pois potilaiden kehoista. Siksi potilaat esimerkiksi huusivat ja kiljuivat.

Somén mukaan mielenterveyden ongelmat ovat todellisuudessa henkisiä hätätiloja tai kriisejä. Ne edeltävät parantajan syntymää. Dagara-kansa näkee sen, mikä länsimaissa tulkitaan mielen sairastumiseksi, hyvinä viesteinä toisesta maailmasta. Niitä välittävä henkilö on valittu henkien viestintuojaksi.

Dagaroiden perinteessä yhteisö auttaa henkilöä tasapainottamaan molempien – henkien ja näkemämme maailman eli yhteisön tai kylän – energiat. Nämä energiat siis kohtaavat viestintuojassa. Niin hän lopulta pystyy toimimaan siltana maailmojen välillä, jakamaan tietoa ja auttamaan muita. Hänestä tulee siis parantaja. Somén mukaan usein henkilön uudet taidot tai ymmärrys ovat suoraan peräisin henkien maailmasta. Kun yhteydenotto siis tulee, hetki on yhteisöllekin tärkeä. Yhteisö myös auttaa henkilöä poissulkemisen sijaan.

Somé myös muistuttaa, että koska länsimaissa parantajien syntymälle ei anneta sijaa, toisesta maailmasta pyritään jatkuvasti saamaan huomiotamme. Yleensä se tapahtuu herkkien ihmisten kohdalla. Henget lähestyvät ihmisiä, joiden aistit eivät ole täysin turtuneet.

Mistä apua vaikeisiin kokemuksiin?

Campbell taas muistuttaa, että esimerkiksi skitsofreniasta kärsiville voi olla suureksi avuksi työskennellä parantajan kanssa. Perinteiset parantajat ovat nimittäin usein käyneet läpi samankaltaisia kokemuksia. Psykiatrit puolestaan olettavat, että jos kokemus on epämiellyttävä, sitä täytyy hoitaa jotta se päättyisi. Campbell huomauttaa, että vaikka kokemus olisikin vaikea tai tuskallinen, se ei tarkoita sitä, että se olisi arvoton – se voi jopa parantaa.

Skitsofreniadiagnoosin saaneita yritetään kuitenkin auttaa vaientamalla nämä kokemukset, jotta henkilöstä tulisi taas ”normaali” yhteiskunnan jäsen. Mutta skitsofreniaan liittyy usein myös kokemuksia oppimisesta – tavalla, joka on enemmistön näkökulmasta vieras. Campbellin mukaan se, että toisen todellisuuden kokemukset tihkuvat osaksi omaa arkikokemusta häiritsevällä tavalla, niin että todellisuuksia on vaikea erottaa toisistaan, on hallittavissa. Joko yksilö harjoittelee käyttämään elementtiä tietoisesti, tai pyrkii tietoisesti olemaan läsnä ”todellisuudessa” ja hallitsemaan tilannetta vaihtoehtoisin lääkkein tai rituaalein.

Näkökulmaa niin sanottuihin sairauksiin muuttaa myös Somén tulkinta, joka on läsnä monissa afrikkalaisissa kulttuureissa, mutta myös muualla maailmassa. Ihmiset nähdään yhteydessä esi-isiinsä, jotka ovat läsnä henkinä. Jos kuolleiden ja elävien välinen suhde on epätasapainossa, siitä seuraa kaaos. Elävien on parannettava esi-isänsä, jotta heidän energiansa jättää elävät rauhaan. On siis kiinnitettävä huomio esi-isien kanssa sovussa olemiseen, esimerkiksi erilaisten riittien myötä.

Kaipaamme paljon materialismia syvempää, kosmista yhteyttä. Vaikka emme ilmaisisi kaipaustamme, henget kuulevat kutsun, Somé summaa.

Lähteet:

Colin Campbellin haastattelu:

http://www.theicarusproject.net/%5Bcatpath%5D/shamanic-perspectives-on-mental-illness

Malidoma Somén haastattelu:

http://earthweareone.com/what-a-shaman-sees-in-a-mental-hospital/

(alkuperäinen teksti: Stephanie Marohn, ote kirjasta The Natural Medicine Guide to Schizophrenia,

sivuilta 178-189)

Malidoma Somén sivusto:

http://malidoma.com/

Colin Campbellin sivusto:

http://www.colincampbell.info/Home.html