Kansanparannuksesta ennen vanhaan: Korvataudit

Jäätyneet aivot eivät ole ainoa ongelma ilman pipoa, sillä korvasärky on perimätiedon mukaan myös pään palelluttamisen tulos. Mutta miten korvapistoa (särkyä) sitten hoidettiin? Suosittuja lääkkeitä olivat mm. pissa, uloste ja viina.

Pielavedellä korvasärkyyn käytettiin jäniksen kusta, sitä miten jäniksen kusta sai pyydystettyä, ei tarina kerro. Hevosen lannasta puristetulla vedellä oli myös tapana sivellä korvaa, saman asian ajoi myös lämmin kanan- tai kukonpaska. Voisulaa käytettiin korvasärkyyn puolestaan Saarijärvellä. Sortavalassa taas uskottiin elävän lutikan nielemisen veden kera auttavan.

On inhottava tunne kun korva menee lukkoon, mutta onneksi siihenkin löytyy lääke, jota vieläkin käytetään: ota nenästä kiinni ja nieleskele (henkeä painamalla), kunnes korva aukeaa.

Entäpä sitten huonokuuloisuus tai peräti kuurous. Huono-, tai hyväkuuloisuuteen oli selkeä sääntö: Jos et käynyt kirkossa kuuntelemassa kuulutusta (avioliitto), niin perheeseen syntyy huonokuuloisia tai peräti kuuroja lapsia. Ne jotka vaivautuivat kirkon penkille asti, saivat puolestaan hyväkuuloisia lapsia. Keuruulla puolestaan uskottiin sian korvien syömisen aiheuttavan huonokuuloisuutta.

Ja kuuroushan paranee siten, että tuoreesta lepästä puserretaan vettä ja sitä tiputetaan korvaan.

Lähde:
Hako, Matti (toim.): Kansanomainen lääkintätietous