Lapset

Vastasyntyneen pienokaisen hoito on ollut aikamoisen roisia ennen vanhaan. Pesemisessä, pitämisessä ja ruokinnassa oli omat ohjeensa niin muinoin kuin nykyään. Jokainen voi valita mieleisensä. 

Lapsuuden haitallisilla kokemuksilla on yhteys aikuisiän sairastuvaisuuteen.Taustalla on monia tekijöitä, joista yksi merkittävimmistä on lapsuudessa koettu pitkittynyt stressi. Traumaattiset kasvuolosuhteet periytyvät usein sukupolvelta toiselle ja kun nämä seikat tunnetaan, voimme paremmin tunnistaa haitallisista kokemuksista kärsiviä lapsia ja auttaa heitä jo lapsuusiässä. Aikuiselle oman lapsuuden kokemusten vaikutuksen ymmärtäminen antaa hyviä eväitä itsetuntemukseen ja motivoi noudattamaan terveellisiä elintapoja.

Luontoretki on hyvä tapa pysähtyä ja rentoutua, niin lapselle kuin aikuiselle. Varttuneellekin tekee hyvää silloin tällöin lähteä metsään pienen lapsen kanssa ja huomata, kuinka pienet asiat ovat lapselle suuria ihmeitä.

Vastasyntyneen pienokaisen hoito on ollut aikamoisen roisia ennen vanhaan. Pesemisessä, pitämisessä ja ruokinnassa oli omat ohjeensa niin muinoin kuin nykyään. Lapsen ensimmäiset ikävuodet.

Lapset käyttävät runsaasti aikaa televisiota, tietokoneen tai puhelimen näyttöä tuijottaen. Yhä useammat lapset ovat myös ylipainoisia. Vaikka tietokoneita ei tarvitsekaan kokonaan unohtaa, kannattaa lasten yhteyttä luontoon pyrkiä ruokkimaan. Se on teko, joka auttaa heitä ylläpitämään hyvinvointiaan aikuisenakin.

”Maailma tarvitsee taidolla kasvatettuja erityisherkkiä. Heitä tarvitaan kipeästi. Mitä muuta maailma tarvitsisi nyt kuin harkitsevia mieliä, kykyä tuntea syvästi, hienovaraista yksityiskohtien huomiointia ja kokonaiskuvan ymmärrystä?”

Koliikki selitettiin ennen muinoin "yöitkettäjällä", joka oli jonkinlainen pahantahtoinen henki tai sitten lasta oli katsottu pahalla silmällä.

Swamini on upea nainen ja näyttävä ilmestys oransseine vaatteineen. Hän on hindu-nunna, jonka suomalaista sisua tarvitaan intialaisessa arjessa köyhistäkin köyhimmällä alueella, missä tyttölasten asema on kovin karu ja taikausko on arkipäivää.

Yksi kauneimmista asioista on vanhempana seurata uuden, lapsen silmin ja leikkisästi maailmaan suhtautuvan, sielun kasvua. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun tuot maailmaan lapsen, joka ei vaikutakaan uudelta sielulta, vaan on "vanha" jo syntyjään?

Jokainen haluaa arvatenkin olla hyvä äiti tai isä lapselleen. Mutta kuinka voisit parhaiten tunnistaa ja tukea lapsessa piilevää potentiaalia ja henkisiä vahvuuksia?

Yksi kauneimmista asioista joita elämänsä aikana voi todistaa, on nähdä uuden sielun kasvavan ja kehittyvän. Lapsen joka on katsoo maailmaa uusin silmin ja omaa leikkisän käsityksen elämästä. Ellei sitten käy niin, että lapsesi onkin erilainen eikä omaa tavallisen ikäluokan piirteitä. Ehkäpä olet saanut lahjaksi vanhan sielun lapsen kehossa.

Ennen vanhaan oli pelko siitä, että lapsesta tuli vaihdokas, jos se jätettiin yksin ennen ristiäisiä. Lapsen kun saattoi vaihtaa piru, menninkäinen, peikko tai jokin muu otus "huonompaan" versioon.

Viisas elämä -sarjan uutuusteos Onnellinen kahden kodin lapsi on selkeä ja kevyt opus. Se antaa raamit lapsilähtöiseen eroprosessin käsittelyyn perheissä, joissa avioeron jälkeen lasten huoltajuudessa päädytään yhteishuoltajuuteen.  

Jotta ihmisrotu muuttuisi järkevällä tavalla, on sen ihan aluksi oivallettava elämälle suurempi tarkoitus ja päämäärä. Meidän on opittava ymmärtämään, miksi me opimme ja kehitymme ja miten haluamme elää. Näiden kysymysten kautta voimme löytää vastauksia siihen, kuinka toimia maailmassa eettisesti järkevästi. Tämä on se lähtökohta, josta käsin myös koulumme tulisi suunnitella.

Meillä syntyy nyt ennenkokematon aalto kristallilapsia auttamaan ihmisiä ja planeettaa siirtymään eteenpäin. Kristallilapset (ja kristalliaikuiset) ovat seuraava askel ihmisevoluution värähtelyssä, ajattelutavassa ja sydämessä. Toisin kuin edeltäjänsä joiden värähtelyt ja lahjat aktivoituivat tavallisesti kypsyessä, kristallit syntyvät ohjelmoituna informaatiolla, DNA:lla, energioilla ja taajuuksilla, jotka liittyvät heräämiseen – korkeampaan tietoisuuteen, valaistumiseen ja ehdottomaan rakkauteen.

Isoäitimme äidit synnyttivät peltotöiden ohessa saunan porstuassa, onneksemme nykyisin on kuitenkin toisin. Luonnollinen ja aktiivinen ote synnytykseen on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto saattaa lapsi maailmaan.

Syntymä on erityinen tapahtuma niin äidille kuin lapselle. Yhteys näiden kahden ihmisen välillä on ollut vahva jo raskausaikana, mutta synnytyksen jälkeen se muuttaa muotoaan. Äiti saattaa kokea synnytyksen järkyttävänä esimerkiksi kipujen ja erilaisten pelkojen vuoksi. Lapselle syntymä on kenties vielä järkyttävämpi lapsen saapuessa turvallisesta ja lämpimästä kohdusta avaraan maailmaan, uusien äänien, hajujen ja valojen keskelle.

Neljäs käsky kehottaa kunnioittamaan isääsi ja äitiäsi. Se on aika paljon monesti pyydetty. Pitäisikö myös vanhempien opetella kunnioittamaan lastaan? Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme, palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä. (Lutherin Vähä katekismus http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/4.html)

Meditaation harjoittaminen pikkulapsiperheessä on haastavaa. Olen pienten lasten äiti, ja pitkäaikainen wannabe-meditoija. Päivittäinen harjoitus olisi optimi. Olen käyttänyt haaveiluun päivittäisestä meditoinnista huomattavan määrän aikaa ja energiaa. Toinen vaihtoehto unelmoinnille ja jossittelulle olisi ollut käyttää tuo aika ja energia meditoimiseen. Mutta en ole siihen pystynyt. Miksikö?

Tietoinen läsnäolo on taitoa elää tässä hetkessä ihmetellen ja keskittyneesti kuin pieni lapsi, joka ei ole vielä hukannut läsnäolon taitoaan. Lapsi tutkii, ihmettelee ja katselee. Hän ei nimeä asioita vaan kokee ne ja antautuu nykyhetken vietäviksi täysin aistein.

Lapsilla on taito pysähtyä ihmettelemään sokerimuurahaisen kulkua laattalattialla, taivaalla näkyy pilvenhattaraa tai riemastua kukkakaalipenkkiin nousseesta voikukasta. Olisiko lapsille hyödyksi kuitenkin opettaa hyväksyvää tietoista läsnäoloa?

Miten lasten mindfulness käytännössä onnistuu? Mielikuvissa siintää seesteisiä ja henkisyyttä huokuvia hetkiä, mutta onko todellisuus kinastelua ja riehumista? Se selviää kun puhalletaan saippuakuplia yhdessä lasten kanssa.

Miten lasten mindfulness käytännössä onnistuu? Mielikuvissa siintää seesteisiä ja henkisyyttä huokuvia hetkiä, mutta onko todellisuus kinastelua ja riehumista? Se selviää kun ollaan lapsen kanssa satuhieronnassa.

Miten lasten mindfulness käytännössä onnistuu? Mielikuvissa siintää seesteisiä ja henkisyyttä huokuvia hetkiä, mutta onko todellisuus kinastelua ja riehumista? Se selviää lasten kanssa aisteihin keskittyessä.

Tiedämme, että ajat ovat muuttumassa ja sielut joita nyt syntyy maailmaan, ovat erilaisia kuin heitä edeltäneet sukupolvet, mutta mitä se merkitsee meille vanhempina, kun kasvatamme heitä?

Ystävä on sellainen, jonka seurassa on hyvä olla. Joka tukee ja kuuntelee. Iällä, sukupuolella tai muulla ulkoisella seikalla ei ole merkitystä. Nuorissa on paljon yksinäisiä, ehkä ystävän voisikin löytää ihan jostain uudesta paikasta?

Olemme vanhempina hyväksyneet ja/tai valinneet näinä intensiivisinä ja jännittävinä aikoina äärimmäisen tärkeän tehtävän. Opastamme Maan ja ihmiskunnan evoluution seuraavia "holhoojia", lapsiamme. Lapsemme kasvavat maailmassa, jossa heitä kohtaavat erilaiset haasteet, kuin olemme koskaan kokeneet. Maailma on kirjaimellisesti heidän hyppysissään, ja vaikka tässä on suuri tilaisuus oikein käytettynä, se tuo myös jatkuvia häiriötekijöitä ja stimulointia ja siksi vetää heidät pois yhdistymisestä luontoon, katsomisesta sisäänpäin ja sen tietämisestä, keitä he ovat.

Alle kouluikäisen lapsen maailma on erilainen kuin aikuisen ja siksi voi välillä tuntua että on vaikea saada yhteyttä lapseen. Tuntuu, ettei hän yhtään kuuntele, mitä pyydetään - syy ei ole kuitenkaan lapsessa, vaan aikuisessa.

Vanhemmuuteen kuuluu opettaminen, ohjaaminen, rajoittaminen ja kannustaminen. Vanhempien tehtävä on viedä kasvava lapsi vähitellen maailmaan ja tutustuttaa hänet erilaisiin asioihin, kuten henkisyyteen. On kuitenkin kiistanalaista, kuinka pienelle lapselle voi opettaa henkisyyttä ja miten.

Olen opiskellut maisteriopintojen jälkeen useita täydennyskoulutuksia. Toisin sanoen, olen käyttänyt elämässäni runsaasti aikaa ja rahaa koulutukseen ja itseni kehittämiseen. Olen harrastanut mindfulnessia, joogaa, tutustunut NLP:hen, opiskellut psykologiaa ja ihmetellyt ihmistä, ihmisyyttä ja ihmisten käyttäytymistä koko elämäni. Elämäni oli hyvin työorientoitunutta, kunnes tapasin puolisoni ja elämäämme annettiin lapset.

Kohtaaminen lapsen ja aikuisen välillä on ainutlaatuinen ja rikas vuorovaikutustilanne. Lapsen ja aikuisen suhde ei ole tasavertainen, mutta se pitäisi perustua kunnioitukseen ja hyväksyntään. Vastuu tilanteesta on aikuisella.  Aikuinen rakentaa luottamusta ja tarjoaa lapselle turvallisuutta, sillä aikuisena meidän pitää ottaa huomioon vastuu, tasapainoinen tunne-elämä  ja lapsen sekä aikuisen roolit. Vuorovaikutustilanteen toimivuuteen voidaan vaikuttaa toimimalla lapsilähtöisesti ja leikillisyyttä ruokkien.

Lapset ovat universumin lahja. Vanhempana sinulla on maailman tärkein tehtävä: etuoikeus vaikuttaa ja ohjata toista sielua. Tavoitteena ei ole tehdä lapsesta sellaista kuin sinä itse pääsi sisällä kuvittelet, vaan antaa hänelle tilaa ja turvallinen ympäristö kasvaa omaksi autenttiseksi itsekseen.

Lapsi tarvitsee fyysistä läheisyyttä ja sitä, että hänestä iloitaan. Kasvattajan johdonmukainen ja ennakoitava käytös on turvallisen ja terveen kehityksen edellytys. Lapsi ja nuori tarvitsevat yhteisöön kuulumista ja myönteisesti omana itsenään nähdyksi tulemista. Jos taas poissaolevuus ja välinpitämättömyys vallitsevat, eikä lapsen käytöstä ei rajata, terve kehitys vaarantuu. Listasimme viisi virhettä, joita jokaisen kasvattajan tulisi välttää.

Elektroniikka on tehnyt läpimurron arkeemme ja tullut jäädäkseen. Tiedämme kuitenkin vasta vähän uuden teknologian vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin. Koteja on perinteisesti suojattu esimerkiksi melulta ja sään vaihteluilta - kylmältä ja kuumalta. Miksi emme siis suojaisi niitä myös sähkömagneettisilta kentiltä? Lapsia voi haavoittuvuudessa rinnastaa vaikkapa herkimpiin elektronisiin laitteisiin. Laitteiden suojaus häiriösäteilyltä on jo kauan koettu tarpeelliseksi. Kun ympäristössä toimitaan herkimpien ehdoilla, muutkin hyötyvät.

Psykoterapeutti, tohtori Elaine Aron on ensimmäisiä, jotka ovat tuoneet esille termin highly sensitive person ja tutkinut tätä ilmiöitä lapsilla ja aikuisilla. Tutkimusten mukaan noin 20 prosenttia lapsista on syntymästään saakka niin sanotusti erityisherkkiä. Kyse ei ole kuitenkaan patologisesta diagnoosista vaan ominaisuudesta.

Kauppilan uutuusteoksen kantta koristaa lehdistä muotoiltu polku. Eri lehdet ovat eri värisiä ja joihinkin lehtiin on kirjoitettu perustunteiden nimiä; ilo, kiukku, suru. Kannessa on teksti “ilo tuntuu vatsassa, kiukku tuntuu otsassa”. Tutustuin kirjaan yhdessä 11-vuotiaan pojan kanssa. Lapsi teki harjoituksia ja kertoi niiden tekemisestä sekä vaikutuksesta.

Sanotaan, että ensimmäisten 7 vuoden ajan lapset ovat kuin pesusieniä: he imevät itseensä kaiken mitä näkevät ja kuulevat. Ilmeisesti noiden 7 vuoden aikana he oppivat tavan nähdä itsensä, elämänsä ja maailman, jossa he elävät. Noiden ensimmäisten 7 vuoden aikana valetaan heidän elämänsä perusta. Jos lapsi kasvaa lämpimässä, rakastavassa ja terveellisessä ympäristössä sekä saa tukea, perustasta tulee vahva ja terve. Ja kaikki mahtavat vanhemmat tietävät sen. Siksi he tekevät asioita toisin, lue miten...

Teidän aikanne ja tämä ajan lapset ja nuoret ovat vanhoja sieluja, jotka ovat syntyneet auttaakseen planeettaa ja koko ihmiskuntaa ylösnousemuksessa.