Laskevan auringon maa

Illat hämärtyvät päivä päivältä aikaisemmin. Sytytin tänään ensimmäiset kynttilät. En ole vuosiin ollut mikään kynttilöiden polttelija. Kynttilät muistuttavat minua pimenevistä illoista, lyhenevistä päivistä ja talven tulosta. Kesäiset yöttömät yöt ovat muisto vain. On silti lohdullista, että parin kuukauden päästä päivät jälleen pitenevät. Hiljalleen valo voittaa jälleen. Kuten joka ikinen vuosi.

Samalla ajatuksella voisi miettiä sielun kulkua. Välillä ollaan sielun mustassa yössä. Lopulta kuitenkin valo voittaa aina. Sielun musta yö ei kestä loputtomiin. Sielun mustana yönä käydään sellaisia kokemuksia läpi, jotka voivat olla kivuliaita, ahdistavia ja toivottomia. Jopa raivokkaita. Elämän perusrakenne saattaa hetkessä mennä menojaan. Rippeet vain jää jäljelle. Osa ihmisistä luovuttaa kesken kaiken ja vaipuu horrokseen. On helpompaa kulkea tuntematta tuskaa, sietämätöntä kipua ja epätoivoa. On vain helpompi antaa olla, luovuttaa. Palata arkielämän yksitoikkoisuuteen ja turvaan. Turvaan kaikelta ahdistavalta ja ikävää oloa tuottavalta.

Osa pärjää ilman lääkitystä, osa taas haluaa lääkitä itseään, unohtaakseen. Unohtaakseen mistä kipu, tuska ja ahdistus oikeasti kumpuaa. Sielu, tuo ikiaikainen olemus. Sielu, joka muistaa kaiken. Kaiken ikävän, pelottavan ja ahdistavan. Meidän tehtävänämme on kehittyä ja kasvaa, jokainen tavallaan ja ajallaan. Jokainen meistä joutuu kohtaamaan sielun mustan yön, enemmin tai myöhemmin. Uskon, että tällä hetkellä vallitsevan kaaoksen keskellä suuri osa ihmistä elää sielun mustaa yötä. Joko tiedostamattaan tai tiedostaen. Sillä ei sinällään ole oikeastaan väliä. Olisi ehkä helpompaa, jos edes hetkittäin tajuaisi mistä on kyse.

Horrostavat ihmisetkään eivät pitkään voi enää horrostaa. Syynä on maapallolla tapahtuva muutos. Jokainen meistä herätetään horroksestaan. Jokainen meistä joutuu käymään sielun mustan yön läpi. Ja jokainen meistä selviää siitä.

Aivan kuin vuosittainen pimeän ja valon tasapaino. Valo tulee aina takaisin. Pimeys väistyy. Joka ikinen päivä on hivenen valoisampaa. Päivät hiljalleen pitenevät. Pian aurinko paistaa taivaalla ympärivuorokautisesti. Talvi väistyy ja pian kukat loistollaan täyttävät maan.

Sielun mustan yön jälkeen, sielu muistaa myös ne kaikki ihanat asiat. Kauniit ja koskettavat asiat. Ihanat asiat, jotka myös kuuluvat sielun ikuiseen olemukseen. Rakkaus, lempeys ja oikeudenmukaisuus, muutamia luetellakseni. 

Sielu on yin ja yang. Sielu sisältää valon ja pimeyden. Näiden kahden välillä on tasapaino ja harmonia. Kun nämä kaksi alkuvoimaa yhdistää toisiinsa, syntyy sielu. Ikuinen olemus. Älä siis pelkää kohdata pimeyttäsi. Se on osa sieluasi. Aivan kuin valokin. Kumpikaan näistä alkuvoimista eivät ole toisiltaan pois. Ne täydentävät toinen toistaan. Aivan upealla ja uniikilla tavalla. Olemme yksittäisiä sieluja, kyllä. Olemme kuitenkin kaikki yhteydessä toisiimme. Ikuisesti.