Oivalluksia kevätsiivouksen lomassa
Olin lenkillä koirien kanssa ja mietiskelin syntyjä syviä. Viiden päivän vapaat olivat lopuillaan ja töihin paluu harmitti suunnattomasti. Vapaat olivat olleet mukavat ja olin ollut aikaan saava. Olin ottanut vapaat, jotta voisin tehdä rauhassa suursiivousta. Huone kerrallaan. Olin onnistunut siinä. Tunsin, kuinka siivouksen myötä kodin energiat virtasivat vapaammin ja soljuvammin.
Talven aikana kertyneet tavararöykkiöt olivat poissa. Puhtaat ikkunat ja tekstiilien tuoksu virkistivät mieltä. Olin kiitollinen itselleni työstä, jota olin tehnyt innokkaasti. Jostain syystä olen aina pitänyt siivoamisesta. Nyt tunsin myös energioiden muuttumisen. Vallan ihastuttava tunne.
Olin siis suhteellisen mukavin mielin lenkillä. Kuitenkin tuo töihin paluu sai minut kasvavan ahdistuksen valtaan. Tällä kertaa en kuitenkaan sysännyt ahdistuksen tunnetta mielen takamaastoihin. Rupesinkin tunnustelemaan tuota ahdistusta. Ahdistus tuntui kurkku- ja sydänchakran alueilla. Varsinkin kurkkuchakran alueella tunsin kasvavan möykyn. Möykyn, joka voimakkaasti tukki kurkkuani. Kuristava tunne kurkun alueella. Kuin koko rinta ja kurkku olisivat tukossa. Energian virtaus tyssäsi kuin muuriin.
Uteliaasti ja sinnikkäästi jatkoin tunnustelua noilla alueilla. Samalla mieleni rupesi vaipumaan hyvin toivottomaan olotilaan. Kuulin sen sanovan mielessäni, ettei millään ole merkitystä, mistään ei tule mitään, olen ansassa. Kuin kärpänen takertuneena kärpäspaperiin. Samanlaisessa olotilassa olin ollut aikaisemmin, tunne oli tuttu.
Tällä kertaa jokin oli toisin. Vaistomaisesti tajusin, että tämä tunne on hyvin vanhaa alkuperää. Seurannut minua jo pitkään. Hyvin erikoinen tilanne. Samalla niin mielenkiintoinen! Aloin hiljaa mielessäni haastaa tuota tunnetta. Aloin väittää vastaan tuolle tunteelle. Kertoen minulla olevan paljon mahdollisuuksia, en ole ansassa. Vaikka siltä tuntuisikin, aina löytyisi ulospääsytie. Lempeästi ja napakasti juttelin itselleni. Pikkuhiljaa tuo tukahduttava tunne poistui. Yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin. Jotain vapautui sisälläni. Jatkoin lenkkiä ilman ahdistusta.
Kotiin tullessani tajusin alkuviikolla olleen täysikuun Skorpionin merkeissä. Tuo vahva täysikuu varmasti toi alitajunnan tasolta tunteita käsiteltäväksi ja purettavaksi. En ollut siis tullut hulluksi. Mukava oivallus. Töihin paluu ärsytti silti, mutta tiedostin ajatuksen kumpuavan siitä, ettei juuri tämä työ ole minua varten. Tiedän ja aistin asioiden kuitenkin olevan muuttumassa.
Mietin sanoina toivottomuuden ja toivon erilaista värähtelytaajuutta. Toivottomuus jo itsessään vie kaiken puhdin ja energian. Toivottomuus sanana värähtelee siis hyvin matalalla taajuudella. Toivottomuuden vastakohtana on toivo. Toivo, joka voi tuoda elämään odotusta, paljon iloa ja rakkautta. Toivo, joka sanana värähtelee hyvin korkealla taajuudella. Sanoilla on merkitystä. Taisin tehdä mielessäni myös kevätsiivousta ja energiat alkoivat liikkua ja värähdellä korkeimmilla taajuuksilla.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
T: Linda
