Ingo Swann - ufoihin läheisesti tutustunut kaukokatselija

Vaikka Ingo Swann ei ole Suomessa kovin tunnettu hahmo, hän on varsinainen legenda. Vuonna 1933 syntynyt pohjoisamerikkalainen Swann oli muun muassa psyykikko ja taitelija. Mutta hän oli myös kaukokatselija joka kävi kuussa - eikä palannut takaisin entisellään.

70-luvulla oltiin kiinnostuneita kaukokatselusta (remote viewing). Termi on parapsykologiaa tutkineiden fyysikkojen, Russell Targin ja Harold Puthoffin, käsialaa. Kaukokatselu tarkoittaa sitä, että siihen kykenevä pystyy kuvailemaan asioita, joita he eivät näe. Tutkimuksissa kaukokatselijat ovat esimerkiksi kuvailleet suljettujen kirjekuorten sisältöä sitä etukäteen tuntematta.

Kaukokatselu sai huomiota 90-luvulla, sillä silloin Stargate-nimisen Yhdysvaltain hallituksen ohjelman dokumentteja päästiin tutkimaan. Stargaten oli määrä selvittää, voisiko kaukokatselusta olla hyötyä armeijalle. Hankkeeseen oli varattu 20 miljoonaa ja se päätettiin 90-luvulla – tuloksia ei syntynyt.

Stargate tuo yhteen Swannin, Targin ja Puthoffin. Swann oli yksi henkilöistä, joita tutkittiin hankkeen alkuvaiheissa. Hän itse ehdotti Jupiterin katselua. NASAn oli myöhemmin määrä kuvata planeettaa, joten Swannin näkemälle saataisiin vertailumateriaalia.

Ällistyttävää oli se, että Swann näki Jupiterin ympärillä renkaan. Tuohon aikaan siitä ei ollut aiempaa tietoa. Hämmästys oli melkoinen, kun NASAn Pioneer 10 -avaruusluotaimen tuottama kuvamateriaali paljasti, että Jupiteria totta tosiaan ympäröivät renkaat.

Parapsykologia, psi-ilmiö ja telepatia

Stargate-projektin myötä noussut huomio Ingo Swannia kohtaan ei kuitenkaan kertonut aivan kaikkea miehen kaukokatselukokemuksista. Jos Jupiterin renkaitten havaitseminen on ällistyttävää, vielä hurjempia tietoja Swannin kokemuksista saa hänen elämäkerrallisesta kirjastaan Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy. Kirja on vuodelta 1998, jolloin Swann oli 65-vuotias.

Sen alkusanoissa Swann kertoo tiedostavansa, että hän liittyy kirjansa kanssa niiden seuraan, jotka eivät pysty todistamaan kokemuksiensa aitoutta. Hän sanoo, että ikääntyminen ja suuri kiinnostus psi-ilmiötä kohtaan houkutteli kirjan kirjoittamiseen.

Psi-ilmiö kuuluu parapsykologian termeihin. Parapsykologia tarkoittaa paranormaalien ilmiöiden tutkimista, ja siihen kuuluu monenlaisia elementtejä. Näitä ovat muun muassa aistien ulkopuolinen havaitseminen (ESP eli extra sensory perception), kuten telepatia sekä selväaistiminen eli tapahtuman tai esineen havaitseminen normaaleja aisteja käyttämättä. Siihen kuuluu myös menneeseen näkeminen ja tulevaisuuden ennustaminen.

Parapsykologian ilmiöhin kuuluu myös psykokineesi. Siitä on kyse, kun esineet liikkuvat ilman, että niihin kosketaan – tai että ajatuksilla vaikutetaan tulevaisuuden tapahtumiin. Nämä ilmiöt aiheuttaa juuri Swannin kiinnostuksen kohde, psi-ilmiö. Sitä kutsutaan myös nimellä poikkeava tietoisuus.

Swann kertoo, miten psi-ilmiötä ei ole kunnolla tutkittu, eikä sitä hyödynnetä. Hän pohtii syitä siihen – on ilmiselvää, että psi-ilmiön ulottuvuudet laittaisivat maailmanjärjestyksen koetukselle.

Entä voisiko telepatia olla universaali kieli, joka toimii kaikkien olentojen välillä? Onko olentoja, jotka hallitsevat telepatian paljon paremmin, kuin ihmiset? Voiko ihmisillä lajina olla jonkinlainen yhteinen, jaettu tietoisuuden taso?

Psi-tutkimuksen hurjat käänteet

Swann päätyi siis 70-luvulla mukaan psi-tutkimukseen. Hän kuvailee kirjassa, että hallituksen kiinnostus alaa kohtaan oli seurausta ajatuksesta, että Neuvostoliitto saattaisi käyttää parapsykologiaa sotatarkoituksissa. Niinpä tutkimukseen liittyi paljon salailua.

Swann kertoo, että Jupiter-kokeilu oli tulosta kokeiden tylsyydestä, joka puolestaan heikensi tuloksia. Hän kuvailee näkemäänsä huimaksi esteettiseksi kokemukseksi, joka innoitti taitelijaa pitkään tapahtuman jälkeen. Kun ohilentoa seurasi vahvistus Swannin näkemälle, myös tutkimus alkoi herättää uudenlaista kiinnostusta. Tutkimus lakkasi olemasta naureskelun kohde.

Psi-tutkimus yliopistossa oli ollut jotain aivan muuta, kuin mihin Swann seuraavaksi joutui. Miestä muun muassa kuljetettiin autossa, helikopterissa ja hississä huppu päässä salaiseen, maanalaiseen päämäärään. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänen maineensa oli alkanut levitä.

Korvaus mystiseen tutkimukseen osallistumisesta oli mojova. Kokemus vaikuttaa muutenkin hyvin elokuvamaiselta – tai romaanilta, sillä niin mukaansatempaavasti Swann kuvailee keskusteluja ja tapahtumia kirjassaan.

Salaperäisessä projetkissa Swann katselee kuuta muuan herra Axelrodin seurassa. Axelrod oli vastuussa tutkimuksista. Kun Swann kertoo Axelrodille näkevänsä valoja ja torneja, Axelrodin olemus muuttuu jännittyneeksi.

Swann jatkaa tarkkailua ja kyselee Axelrodilta, onko kyseessä venäläisten tai amerikkalaisten rakennelmat. Sitten hän on tovin hiljaa. Lopulta hän kysyy Axelrodilta, onko hänen syytä olettaa, että rakennelmat eivät ole ”meidän”, eivät lainkaan maapallolta.

Axelrod vastaa: ”Aikamoinen yllätys, eikö niin?” Swann kuvailee hermostustaan. Hän oli jo lukenut ja kuullut ufoista, mutta niiden näkeminen omin ”silmin” oli täysin eri asia.

Vain psyykikot voivat lähestyä avaruusolentoja - ja se on vaarallista

Swann pohtii tilannetta. Axelrod ei paljasta, mihin he Swannia tarvitsevat, eikä Swann tiedä kenelle hän työskentelee. Hän päättelee omin päin, että ufoja on yritetty lähestyä ja vakoilla – mutta ilmeisesti nämä ovat osoittaneet jollain keinolla, että se ei käy päinsä. Niinpä heitä voidaan tarkkailla vain psyykikon avulla...

On mielenkiintoista pohtia myös Buzz Aldrinin puheita. Hän oli toinen kuussa käynyt mies. Hän toteaa Telegraph -sanomalehden mukaan, miten hän uskoo että elämää on muuallakin kuin maapallolla. Hän myös varovaisesti mainitsee nähneensä oman aluksensa rinnalla toisen lentävän ”esineen” - joka kuitenkin saattoi olla ollut joku rationaalisesti selitettävä ilmiö. Aldrin myös totesi, että jos ihmisiä lähetetään Marsiin, heidän ei ikinä tulisi palata maan päälle.

Myöhemmin Swann palaa katselemaan kuuta. Lopulta hän näkee olentoja työskentelemässä. Nämä ovat alastomia ja muistuttavat jollakin tapaa ihmisiä, ja Swann havaitsee että he ovat kaikki miespuolisia.

Sitten Swann huomaa, että kaksi näistä olennoista katsovat hänen suuntansa ja elehtivät. Hän menettää näkymän ja Axelrod kehottaa häntä "poistumaan" hitaasti.

Tässä vaiheessa kaukokatselun ja olentojen mahdolliset kyvyt telepatiaan tulevat puheeksi. Swann arvelee, että olennot havaitsivat jotain, joka paljasti hänen ”läsnäolonsa” kaukokatselun kautta. Swannin vierailu päättyy. Swann lupaa pysyä vaiti näkemästään ja Axelrod kertoo, ettei hän enää käyttäisi samaa nimeä jatkossa. Swann palaa New Yorkiin peläten, että olennot tulevat ja tuhoavat hänen aivonsa...

Avaruusolento ostoksilla

Myöhemmin asia vaipuu taka-alalle Swannin elämässä. Hän kuitenkin pohtii, että jos ihmiset voivat käydä kuussa, hänen näkemilleen olennoillekaan se tuskin olisi temppu eikä mikään. Onkohan heitä joukossamme, hän miettii – ja toteaa, että luultavasti on. Ja siksi ”Axelrodin” tutkimus on niin salaista. Entä Axelrodin outo tiimi, olivatko hekään maan päältä kotoisin?

Swann saa myöhemmin todisteita tukemaan ajatuksiaan. Hän törmää ruokaostoksilla tyrmäävään naiseen, joka vetää häntä puoleensa. Kun Swann on lähietäisyydellä, hän tuntee ikään kuin sähköiskun. Hän vetäytyy ja huomaa, että toinen oudoista kaksosista, jotka johdattivat hänet Axelrodin luokse, on marketissa – ja tarkkailee naista. Lopulta hän huomaa toisenkin.

Swannin ystävät, hekin erikoisiin salaliittoihin ja maanulkopuoliseen elämään perehtyneitä, varottavat Swannia. Psyykikot ovat näiden olentojen ainoa uhka maan päällä, he sanovat. Tietämättä edes Swannin osallistumisesta Axelrodin projektiin.

Myöhemmin Swann saa puhelun Axelrodilta, joka varoittaa tätä naisesta. Swann ei edelleenkään tiedä, ketä tai mitä järjestöä Axelrod edustaa.

Kontrolloiko joku muistiamme?

Lopulta ”Axelrod” ja Swann tapaavat uudelleen. Tällä kertaa he menevät katsomaan maan pinnan lähellä liikkuvaa ufoa – ja kohtaaminen saa vaarallisia käänteitä. Swann kuitenkin selviää haavalla jalassa.

Swann huomauttaa, miten kaikesta huolimatta hän tunsi unohtavansa pikkuhiljaa kokemansa. Hän pohtii, miten ufojen näkemisestä ja muista todisteista huolimatta asioista ei puhuta. Ne kuitataan aina jonkinlaisella ”rationaalisella” selityksellä. Voisiko siis olla, että muistiamme jollain tasolla kontrolloidaan?

Entä sitten kuu ja siihen liittyvät näkökulmat? Swan ihmettelee, miksi kuusta ei juuri puhuta. Kyllä sen olemassaolosta ollaan tietoisia – näkyyhän se jatkuvasti – mutta se ei herätä sen kummempia intohimoja. Ainakaan enää. Mutta miksi sinne ei ikinä rakennettu minkäänlaista asemaa?

Toinen kysymys on kuun luonne. Sitä pidetään maan luonnollisena satelliittina, mutta on myös väitetty, että se olisi ontto. Se puolestaan tarkoittaisi, että kuu ei olisikaan luonnollinen satelliitti...

Ja entä sitten kuvamateriaali kuusta? Miten emme vieläkään ole nähneet muuta kuin suttuisia kuvia epämääräisestä pinnasta? Swann käy tarkasti läpi tapaa, jolla maapallon asukeilta on järjestelmällisesti pimitetty tietoa kuusta – ja miten ajatus kuusta kuolleena planeettana oli kauan iskostettu ajatuksiimme.

Ihmisten käsitys telepatiasta on rajallinen

Tärkeintä kirjan antia on kuitenkin loppujen lopuksi pohdinta telepatiasta. Swannin mukaan se on kielletty aihe, jota ei tulla yleisesti hyväksymään – ennemmin hyväksytään esimerkiksi inkarnaatio tai sielun olemassaolo. Maapallolla on luotu voimakas idea siitä, että telepatia toimii kahden henkilön välillä ja siihen kuuluu lähettäjä ja vastaanottaja. Idea on iskostunut mieliimme niin voimakkaasti, että muunlaisia malleja harvoin edes tullaan ajatelleeksi. Ja tätäkään mallia ei oteta vakavissaan.

Muunlaiset mallit myös torjutaan välittömästi – huolimatta siitä, että niitä on tutkittu (tästä Swann itse on esimerkki). Sen myötä muutkin psi-ilmiöt ovat jääneet huomiota vaille. Miksi? Koska se olisi salailun loppu. Ja salailuhan on, kuten tiedetään, olennainen osa maailman toimintaa.

Swann toteaa, että ihmismieli on rajallinen, kun taas avaruusolentojen mieli on kehittyneempi. Siitä kielii näiden teknologia, johon ihmiset eivät kykene. Emme kuitenkaan pysty rajoitetun mielemme vuoksi kuvittelemaan, minkälainen on muiden olentojen mieli. Harva pohtii niin sanottujen avaruusolentojen ajatusprosesseja, vaikka näiden teknologiasta ollaankin kiinnostuneita.

Jos taas ajatellaan, että avaruusolennoilla on telepaattisia kykyjä laajemmin ymmärrettynä, olisi hyvin loogista, että he eivät halua, että maan ihmisillä niitä olisi. Ja heillä luultavimmin olisi taito pitää tilanne sellaisena.

Swann kuvailee lopuksi, että telepatiaan – laajemmassa merkityksessä – ei ole aina suhtauduttu yhtä rajoittuneesti kuin nykyisin. Antiikin kirjallisuudessa puhutaan intuitiosta (intuitus), jota Swann luonnehtii tiedoksi, jonka lähdettä ei voi osoittaa samalla tavalla kuin perinteisen tiedon.

Kenties ennen olimme viisaampia. Se ainakin on selvää, että emme tunne kapasiteettejämme. Harvat pystyvät ylittämään ihmisille asetetut rajat, kuten Swann. Hän kuoli vuoden 2013 tammikuussa.

Penetration-kirja on ladattavissa ja luettavissa täällä http://www.ivantic.net/Slike%20i%20kratki%20filmovi/Ingo_Swann_Penetration.pdf

Lähteitä:

http://www.bibliotecapleyades.net/vision_remota/esp_visionremota_33.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Parapsykologia

http://en.wikipedia.org/wiki/Ingo_Swann

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/northamerica/usa/10959526/Buzz-Aldrin-saw-UFO-during-1969-Apollo-11-flight.htm