Mysteerejä maailmalta: Arvoituksellinen kirjailija henkimaailmasta

1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat spiritualismin kultakauden. Ihmiset ympäri maailaa osallistuivat innokkaasti spiritistisiin istuntoihin, kävivät meedioiden luona ja harrastivat tarot-korttien lukemista. Erilaiset mysteerit, henkimaailma ja ihmeteot tätyttivät lehtien sivut ja villitsivät lukijoiden mielet. Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista tapahtui kesällä 1913 St. Louisissa, USA:ssa, jossa kaksi naista koikeil Ouija-lautaa. Toinen naisista, Pearl Curran, ehdotti lopettamista, sillä laudalta tuli vain sekavaa tekstiä. Yhtäkkiä osoitin kuitenkin heräsi eloon ja tavasi nopeasti:

"Monta kuuta sitten elin. Nyt tulen jälleen. Patience Worth on nimeni. Odota! Haluan puhua kanssasi! Jos sinä elät, niin elän minäkin. Teen leipäni sinun tulisijallasi. Hyvät ystävät, olkaamme iloisia. Työn aika on ohi."

Työteliäs kirjailija rajan takaa

Tämä oli vasta alkua. Seuraavien 24 vuoden aikana Patience saneli Pearl Curranille automaattikirjoituksella yli 3 miljoonaa sanaa uskonnollista ja maallista runoutta, romaaneja, keskusteluja ja näytelmiä. Tekstit olivat pääosin 1600-luvun englannin kielellä.

Tapaus herätti laajaa mediahuomiota, ja sekä skeptikot että uskovat ympäri maata halusivat olla läsnä, kun Patience "kirjoitti". Kukaan ei pystynyt todistamaan petosta, sillä Pearl oli lopettanut koulunkäynnin 14-vuotiaana. Hänellä ei ollut juuri tietoa Patiencen käyttämän 1600-luvun kielen teknisistä yksityiskohdista tai vanhanaikaisesta sanastosta. Pearl ei ollut koskaan osoittanut kiinnostusta kirjoittamiseen eikä hänellä ollut kirjallista lahjakkuutta. Hänellä oli vain vähän, jos lainkaan, kokemusta Shakespearen, kuningas Jaakon Raamatun tai muiden 1600-luvun englantia käyttävien teosten lukemisesta.

Vaikka tarkkailijoiden joukko yritti löytää selitystä kirjoituksille, kirjallisuuden laatua ei kyseenalaistanut kukaan. New York Times kuvaili Patiencen romaania "The Sorry Tale" sanoilla "ihmeellinen, kaunis ja ylevä kirja". Review of Reviews -lehti julisti: "romaanissa on kauneutta ja poikkeuksellista voimaa."

Aika kului, mutta Patiencen kirjoitusten virta ei hidastunut. Yksi erikoisimmista käänteistä tässä jo valmiiksi erikoisessa tarinassa tapahtui, kun Patience kehotti Curraneja adoptoimaan tyttövauvan. Vaikka lapsi oli laillisesti Curranien, Patience ilmaisi selvästi, että lasta tuli pitää hänen omanaan, eivätkä Curranit koskaan kiistäneet tätä. Tyttö sai nimekseen Patience Worth Curran.

Ratkaisematon mysteeri

Lopulta Patience Worthin kuuluisuuden hetket hiipuivat. Kiinnostus spiritualismiin oli vähenemässä. Myöhemmät romaanit ja runot eivät löytäneet kustantajaa, vaikka tämä ei Patiencea lannistanut – hän jatkoi runouden ja fiktion tuottamista samaan nopeaan tahtiin.

Pearl jatkoi istuntojaan Patience Worthin kanssa kuolemaansa saakka joulukuussa 1937. Patience oli ennustanut tämän kuoleman yhden istunnon aikana.

Hämmästyttävää kyllä, tämä kiehtova ratkaisematon mysteeri on nykyään lähes tuntematon. Oliko Patience oikeasti henki rajan takaa, Pearlin vaihtoehtoinen persoonallisuus tai ehkä muisto edellisestä elämästä? Kuten eräs toimittaja asian ilmaisi: "Patience Worthin mysteeri on sellainen, jonka jokainen lukija voi yrittää ratkaista itse."

https://www.historicmysteries.net/