Richardson 6.7.25: Elämäsi soittaa - se kaipaa sinua
Pysäköin jalkakäytävän viereen, nappasin lompakon ja avaimet, ja lähdin hakemaan paikalliskahvilastamme jääteetä. Kun pääsin ovelle, muistin puhelimeni, ja juoksin takaisin autolle hakemaan sen. ”Hetkinen”, sanoin itselleni, kun avasin kuskin puoleisen oven. ”Mitä oikein teet? Olet kahvilassa alle viisi minuuttia.” Panin oven uudestaan lukkoon ja palasin takaisin ilman puhelinta.