Keijujen valtakunta

Keijukaisia ajatellessa ensimmäisenä monelle nousee mieleen perhosmaiset siivet, ja naispuolinen siro taruhahmo kirmaamassa kujeellisena kukkakedolla. Varmasti maailman tunnetuin on Disneyn luoma mielikuva Helinä-keijusta. Jos mielipidettä keijuista olisi kysytty satoja vuosia sitten, olisi vastaus ollut huomattavasti synkempi.

Entisaikaan muun muassa saatettiin epänormaalin lapsen syntyessä uskoa että keijut olivat tuoneet tilalle vaihdokin. Luonnon helmassa samoilevat miehet olivat myös suuressa vaarassa joutua viettelevien keijukaisten tai metsänneitojen pauloihin. Onpa myös uskottu keijujen olevan maan päällä vaeltavia kirottuja henkiä. 

Suurimmaksi osaksi vallitsevan käsityksen mukaan keijut kuitenkin nähdään enkelimäisinä luonnon elementaalihenkinä ja kukkaiskeijuina. Keijuja tuntuu olevan yhtä monenlaisia kuin meitä ihmisiäkin. Kilteille keijuille usein jätettiin pieniä kiitoslahjoja kuten makeita luonnon herkkuja. Satoa korjatessa piti jättää myös muutama luonnon anti korjaamatta jotta keijut saisivat oman osuutensa ja saattoivat järjestää juhlat keskuudessaan. Ilkikuriset ja keppostelevat keijut puolestaan pidettiin loitolla vaikkapa nelilehtisellä apilalla. Osaksi keijujen maailmaa lasketaan usein myös puiden henget, jätit, peikot ja monet haltijaolennot. Suomessa on ollut huomattavasti vahvempi uskomus erilaisiin tonttuihin kuin keijukaisiin, toisin kuin esim. Englannissa ja Ranskassa sekä joissain Etelä-Euroopan maissa.

Onko kukaan nähnyt keijuja?

Usein sanotaan että pienet sivusilmällä nähdyt nopeat vilahdukset ja valon välähdykset ovat keijuja. Luonnon henkinä parhaiten keijuja uskotaankin näkevän koskemattoman luonnon rauhassa ja metsän siimeksessä. Ensimmäisenä aitona konkreettisena todisteena keijujen olemassaolosta pidettiin nuorten englantilaisten serkusten Elsie Wrightin ja Frances Griffithsin ottamia valokuvia vuonna 1917. Elsie oli tuollon 16-vuotias ja Frances 10. Heidän autenttiselta vaikuttavat valokuvat keijuista saivat kirjailija Sir Arthur Conan Doylen huomion – hän piti näitä keijukuvia aitona todisteena henkimaailman ilmiöstä ja ne myös julkaistiinkin vuosien saatossa useissa lehdissä. Vasta 1980-luvulla serkukset myönsivät ensimmäisten kuvien olleen väärennettyjä, väittäen kuitenkin viimeisten kuvien olleen aitoja. Tällä hetkellä nuo kyseiset valokuvat, legendaariset Cottingleyn keijut, ovat nähtävillä Bradfordissa sijaitsevasa kansallisessa Mediamuseossa.

Nykypäivänä jotkut uskovat digitaalisissa valokuvissa esiintyvien niin sanottujen orbsien tai erilaisten valopallojen puolestaan olevan konkreettisia näkyviä todisteita niin enkeleistä kuin keijuolennoista.

Keijut taiteessa, saduissa ja kirjallisuudessa

Luonnon kauneus ja keijuhahmot ovat inspiroineet kuvataiteilijoita ja kirjailijoita kautta aikojen, tunnetuimpina ehkä mainittakoon englantilaiset kuvittajat Arthur Rackham (1867–1939) ja kukkakeijuistaan tunnettu Cicley Mary Barker (1895–1973). Kirjailija William Shakespearen Kesäyön unelmassa (A Midsummer Night's Dream) seikkailee varmasti kaikkien aikojen tunnetuin keijupariskunta, keijujen kuningas Oberon ja hänen vaimonsa Titania. Romeossa ja Juliassa puolestaan kuningatar Mab.

Nykypäivän taiteessa keijuja käsittelevät maalaukset luokitellaan fantasiataiteeksi ja keijut maalauksissa saattavat myös olla hyvinkin urbaaneja hahmoja joilla ehkä enemmän ihmismäisiä piirteitä muodikkaine siipineen ja vaatteineen, kuvastaen erilaisten alakulttuurien vaikutusta. Nykypäivän keijutaiteilijoiden suurimpana taiteellisena esikuvana on kiistatta toiminut englantilainen kuvittaja/taiteilija Brian Froud.

Muista nykypäivän kuuluisimmista keijutaiteilijoista ympäri maailman mainittakoon mm. Amy Brown, Josephine Wall, David Delamare, Linda Ravenscroft, Jasmine Becket-Griffith ja Selina Fenech.

Keijut nykypäivänä

Keiju on myyttinen hahmo joka edelleen kutkuttaa ihmisten mielikuvitusta aikojen ja ajatusten muuttumisesta huolimatta. Nykypäivänä keijuihin yhdistetyt mielikuvat ovat suurelta osin hyvinkin positiivisia, kiitos ehkä lukuisten fantasiasatujen. Nykypäivänä satujen tarkoituksena ei ole ollut niinkään pelotella lapsia varoittavilla esimerkeillä, vaan luoda turvaa ja keijujen kautta mahdollisesti jopa vahvistaa lukijan, tai taiteen katsojan, yhteyttä luontoon.

Vaikka maailma, ajat ja ihmiset muuttuvat, keijut – nämä mystiset luonnon henget – pysyvät edelleen kanssamme, vahvana osana eri maiden kulttuuria ja kansantaruja, inspiroiden ja kiehtoen meitä ihmisiä eteerisen kauniilla ja salaperäisellä olemuksellaan.

Kuten Suvi Niinisalo upeassa kirjassaan Keijukaisten lähteillä toteaa: ”Keijukaiset kiinnostavat, koska ne ovat inhimillisiä. Toisaalta keijukainen eroaa ihmisestä kuitenkin ratkaisevalla tavalla. Keijukaisella on piirteitä, joita ihminen ei voi saada: se lentää ja taikoo ja on useimmiten kuolematon.”

Artikkelin on kirjoittanut keijuistaan tunnettu taiteilija Linda Peltola, jonka Keijuoraakkeli-viestikortit julkaistiin Suomessa vuonna 2011 (Delfiini Kirjat)

www.lindapeltola.com

Suositeltua keijuaiheista lukemista:
Keijukaisten lähteillä (Suvi Niinisalo, Gummerus 2004)
Taidehistorioitsija, FM Suvi Niinisalon kiitelty keijukaisteos on ehdottomasti kattavin suomenkielinen teos keijuista ja niiden historiasta niin Suomessa kuin muualla maailmassa, sekä eritoten keijujen merkityksestä taiteessa. Häneltä on myös ilmestynyt kirja ”Vedenneitojen lähteillä”.

The Illustrated Encylopedia Of Fairies, (Anna Franklin)
Kattava aakkosellinen hakemisto kuvituksineen keijuhahmoista ympäri maailman. Englanninkielinen.

Keijut antologia (Suom. toim. Tytti Träff, Karisto Oy 1997)

Faeries (Brian Froud, Alan Lee, 2002 – alkuperäispainos vuodelta 1978)

Good Faeries, Bad Faeries (Brian Froud, 2008)
Hauskasti kuvitettu kaunis kirja josta puolet esittelee hyviä keijuja ja toinen puoli pahoja keijuja. Kujeellisesti keskiaukeaman kohdalla puolen vaihtuessa, täytyy koko kirja kääntää ympäri. Muita kauniita keijuteoksia Brian Froudilta ovat mm. Brian Froud’s World of Faerie ja The Faeries’ Oracle oraakkelikortit.