Kurkistus kansanuskontoihin - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat

Pohjois-Amerikan historiaa on silmäilty enimmäkseen Mayflowerin* perillisten silmin. Suuri osa alkuperäisasukkaiden historiaa ja kulttuuria katosi eurooppalaisen invaasion myötä. Oma osansa sopassa oli tietysti kirjallisen perinnön puuttumisella. Näin ollen uskomusten ja rituaalien tutkimus on ollut vaikeaa ja aikaa vievää. Jotain on kuitenkin säilynyt. Esimerkkinä nostamme esiin uskonnollisesti ja kulttuurisesti ehkä kehittyneimmän kansan, Pohjois-Amerikan itäosia hallinneet irokeesit.

Tarkasti käsitellen "irokeesi" on kielipohjainen nimittäjä, jonka sateenvarjon alle mahtui viisi heimoa; sachemit, senecat, mohawkit, oneidat ja cayugat (nykyään kuusi, tuscarorat liittyivät v.1722). Helpointa kuitenkin lienee käyttää vakintunutta yhteistä nimittäjää, koska kielen lisäksi nämä heimot jakoivat kulttuurin, tavat ja uskonnon.

Pohjois-Amerikan metsäisestä itäosasta lähtöisin olleet irokeesit olivat aikansa parhaiten järjestäytyneitä kansoja. Irokeesit hallitsivat aluetta, joita ei nykyään monikaan yhdistä alkuperäiskansoihin - osapuilleen nykyistä New Yorkin osavaltiota, kaukana kirjojen ja elokuvien villistä lännestä. Irokeesien henkinen ja kulttuurinen vaikutus ulottui jopa nykyisen Kanadan puolelle. Irokeesien yhteiskunta peilasi luonnonrikasta elinympäristöä, perustuen metsästykseen, kalastukseen ja muihin luonnon antimiin.

Johtuen kenties perustarpeiden suhteellisen helposta saatavuudesta irokeeseillä oli mahdollisuus kehittää kulttuurinsa ohella myös systemaattinen uskonto, joka oli monimuotoisempi kuin muilla alkuperäiskansoilla. Irokeesien monoteistinen malli perustui kaikkivoipaan "Suureen Henkeen" ("Ha-wen-ne-yu"). He uskoivat Suuren Hengen jatkuvaan huolenpitoon, ei vain kansastaan vaan koko maailmankaikkeudesta.

Perusajatukset kuin kristinuskossa

Irokeesit eivät nähneet tarvetta muodostaa Suuresta Hengestä tarkempaa käsitystä - he hyväksyivät tosiasiana vajavaisuutensa ymmärtää. Suurella Hengellä oli apureita jotka olivat yhteydessä maalliseen, suurin piirtein samoin kuin kristinuskon enkelit. Nämä tunnettiin nimellä "Ho-no-che-no-keh", vapaasti suomennettuna "näkymättömät lähettiläät". Osalla lähettiläistä oli oma erikoistehtävä, kuten sään säätely. Säätä hallitsi "He-no", joka ilmeni ihmishahmossa ja pukeutui kuin soturi.

Vaikka irokeesit perustivat uskonsa Suuren Hengen ympärille, ei heidän uskonnostaan puuttunut pahuus. Pahan roolissa oli Suuren Hengen veli "Ha-ne-go-ate-geh", "Ilkeämielinen", joka komensi omaa, pahojen henkien kätyrijoukkiotaan. Irokeeseille jäi valinta, kuten läntisen kristinuskon tunnustajillekin; seurata Suurta Henkeä tai alistua Ilkeämieliselle. Tärkeänä huomiona on nostettava esiin myös irokeesien oppi ja usko kuolemattomaan sieluun. Kuoleman jälkeen Suuri Henki punnitsi elämän teot, joka uskonkappaleena, jopa pelotteena, auttoi pitämään yhteiskuntaa moraalisesti koossa ja osaltaan vaikutti irokeesikansan menestykseen.

Rituaalit ja seremoniat osa vuodenkulkua

Irokeesien rituaalit ja seremoniat olivat vahvasti sidoksissa vuodenaikoihin, viljelyyn ja metsästyskausiin. Uskonnolliset riitit siirtyivät perimätietona sukupolvelta toiselle, säilyen muuttumattomina jopa vuosisatojen ajan. Suurta Henkeä palvottiin ja kiitettiin, samalla pyytäen suojelusta ja onnea. Myös Suuren Hengen lähettiläitä muistettiin, yleensä heidän erikoistehtävänsä ollessa ajankohtainen - voisi kuvitella säätä hallitsevan He-no:n saaneen huomiota sadonkorjuun ja kylvön korvilla.

Seremonioita johtivat "Uskon Puolustajat", "Ho-nun-den-ont", jotka eivät olleet tiukasti järjestäytynyttä papistoa, vaan ennemminkin uskoon perehtyneitä yksilöitä joiden tehtävänä oli irokeesikansan uskon vaaliminen.

Törmäyskurssille eurooppalaisten kanssa

Irokeesit kohtasivat eurooppalaisia ensi kerran vuoden 1609 tienoilla, hollantilaisen tutkimusmatkailun ollessa huipussaan. Irokeesien vuosisata kului pitkälti sotien. Sotajalka nousi sekä muita heimoja että eurooppalaisia vastaan. Kaikkihan tiedämme kuinka kävi - irokeesit joutuivat luopumaan kotimaastaan. Kerran mahtava ja voimakas heimo oli puolessa vuosisadassa kuihtunut puoleen entisestään. Irokeesien sanotaan kuitenkin sopeutuneen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista helpoiten vanhan maailman tulokkaiden tulvaan. Osaltaan tähän on varmasti vaikuttanut kahden eristyksissä toisistaan kehittyneen uskonnon jopa silmiinpistävä samankaltaisuus.

Irokeesien pitkälle kehittynyt uskonto sai ajan kanssa vaikutteita valloittajien kristinuskosta, kääntyipä moni irokeesi kristityksikin, mutta yksi erottava tekijä on mainittava. Kristinuskossa, kuten esimerkiksi Uuden Englannin puritaanit sitä harjoittivat, keskeisenä tekijänä on oman uskonnon levittäminen ja maailman muuttaminen heidän oman uskontonsa Jumalan tahdon mukaiseksi. Irokeeseillä asenne on nöyrempi - heidän mukaansa ihmiskunta on liian vähäpätöinen puuttumaan maailman menoon, se on Suuren Hengen hommia. Irokeesien mukaan maailma on hyvä juuri sellaisena kuin se on - jos Suuri Henki sitä päättää muuttaa, muuttakoon.

*Mayflower oli laiva, jolla englantilaiset puritaanit matkasivat Yhdysvaltoihin vuonna 1620. He perustivat siirtokunnan Massachusettsin rannikolle.

Lisää irokeesikansoista:
http://en.wikipedia.org/wiki/Iroquois

Tuukka Kumpulainen
(julkaistu sivustolla ensimmäisen kerran 2014)