Metsätöissä hevosen kanssa
Lumen ja pakkasen tulo tietää 14-vuotiaalle suomenhevostamma Vejalille töitä. Tietä ei tänään tarvitse aurata, mutta sen sijaan odottaa puunajo. 4-vuotias varsa Vermas jää talvitarhaan odottamaan, kun äiti otetaan suitsiin ja viedään valjastettavaksi ennen metsään lähtöä.
Tottumattomalle hevosen valjastus näyttää remmien viidakolta. On ohjia, mäkivyötä, setolkkaa, luokkia ja länkiä ja niihin pitää vielä saada kiinni aisat ja reki, kunhan hevonen on ensin peruutettu aisojen väliin. Kun reki saadaan tukevasti kiinni, voi ohjastaja istua parireen lavetille vanhan, heinällä täytetyn juuttisäkin päälle ja maiskauttaa Vejalin matkalle kohti metsää. Koska lunta on vielä vähän, on matka hieman töyssyinen reen pomppiessa mättäiden yli ja puun oksien vilahdellessa läheltä matkaajien kasvoja.
Tällä kertaa määränpäänä on vain muutaman sadan metrin päässä odottava puupino, johon on karsittu ja koottu ohuita puita metsäharvennuksen jäljiltä. Metsänomistajat jättävät pienet harvennuspuut metsään lojumaan, joten vaatimattomasta elämäntavasta nauttiva omavaraiselelijä on kiitollinen voidessaan korjata rangat polttopuuksi. Puupino on pinottu polun viereen niin, että reki saadaan ajettua sen viereen ja hevonen kiinni pinosta parin metrin päässä olevaan puuhun.
Kun puita lastataan rekeen, saa Vejali ansaitun lepotauon ennen kotimatkan alkua. Ensimmäisellä kerralla se tosin on hieman kärsimätön ja yrittää jatkaa matkaa ennen aikojaan. Puunhakureissuja tehdään useita perätysten, joten kuormasta ei tehdä vielä kovin suurta, vaan ensimmäinen reissu käy lämmittelystä. Kotimatka taittuu taas hevosen tehdessä työn ja ohjastajan istuessa puiden päälle asetetulla heinäsäkillä.
Kotipihassa puukuorma puretaan puuliiterin viereen ja reki käännetään uudelleen kohti metsää. Tällaisia puunhakureissuja tehdään, kunnes puupinot ovat pihassa tai todetaan hevosen tehneen yhdelle päivälle riittävästi töitä. Palkkioksi se saa taputuksia, kiitoksia, heinäkasan ja joskus herkkupalan, kuten kauraa tai porkkanoita. Pakkaspäivänä loimi lämmittää työssä hionnutta hevosta.
Hevosen kanssa työtä tehdessä työnjälkeä arvostaa huomattavasti enemmän kuin koneiden jäljiltä, kertovat monet hevosten kanssa työskentelevät. Ihminen jaksaa kantaa rekeen kenties muutaman pienen puunrangan kerrallaan, mutta hevonen vetää hangessa parisataakiloista parirekeä muutaman sadan kilon puukuormalla, joiden päällä istuu vielä kaksi ihmistä. Tällaista voimannäytettä katsellessa arvostaa lihasten voimaa ja lempeitä työtapoja. Hevosesta ei oteta kaikkea irti, kuten koneista, vaan sen kanssa työskennellessä kunnioitetaan lihasvoimien rajoja ja jaksamisen puitteissa olevia työaikoja. Työstä muistetaan aina kiittää.
Kiitollisuutta herättävät myös reen jäljet metsässä. Puut on haettu pihaan ilman, että metsä on kärsinyt. Pohjakasvillisuus ja maaperä ovat ennallaan, eikä ole jälkiä metsäkoneen telaketjuista tai suurten koneiden vahingossa ruhjomista puista. Luontokin sai jatkaa hiljaista talvista eloaan ilman metsäkoneen mekkalaa.
Vejalin lisäksi Suomessa on arviolta vain parisenkymmentä hevosta, joita edelleen käytetään maatalous- ja metsätöissä. Vielä 1950-luvulla Suomessa oli yli 400 000 suomenhevosta, ja monet 1950- ja -60-luvuilla eläneet muistelevat edelleen, miten siihen aikaan suurin osa maatalon töistä tehtiin hevosen avulla. Heinät niitettiin ja haravoitiin hevosella, kasvimaa kynnettiin ja äestettiin, suuret lanta-, kivi- ja polttopuukuormat siirtyivät hevoskärryillä, tiet aurattiin ja tukit juonnettiin. Hevonen myös kuljetti väen kauppaan, kirkkoon tai muille asioille. Hevosen lanta oli kultaakin kalliimpaa kasvimaan lannoitteena.
Nykyisin suomenhevosia on enää noin 20 000 yksilöä ja niistä vain muutama sata on työhevoslinjaa, joka on ruumiinrakenteeltaan kookkaampi ja tarkoitettu maatalous- ja metsätöihin. Näistäkin vain pieni osa todella tekee töitä. Vanhojen perinteiden katoamisesta huolestuneet ovat kuitenkin alkaneet elvyttää taitoja ja Suomessa järjestetään vuosittain erilaisia työhevoskursseja. Perinteiden säilyttämisen ohella hevosen kanssa työskentelyssä on monille kyse muistakin arvoista. Huoli suurten koneiden aiheuttamasta maaperän tiivistymisestä, pohjakasvillisuuden ja humuskerroksen repimisestä sekä öljyn kulutuksesta saa turvautumaan pehmeämpiin työmuotoihin, jotka kunnioittavat luontoa ja saavat arvostamaan hitaammin tapahtuvan työn jälkiä.
Kun ihmisen ja hevosen metsästä yhteistyöllä kotiin tuomat polttopuut pitävät tuvan lämpöisenä talvipakkasilla, leviää suu helposti hymyyn ja mieli on raukea fyysisestä työstä ja elämän perustavanlaatuisten kysymysten äärelle pysähtymisestä.
Tietoa työhevosista:
http://tyohevosharrastajat.net/
Vejali-hevosen työhevospalvelut:
http://maatiaispiha.blogspot.fi/p/tyohevospalvelut.html
