Didjeridu (didj), on matala ääninen termiittien kovertama, Australian alkuperäiskansan puinen seremonia- ja rytmisoitin, joka tunnetaan länsimaissa yleisemmin nimellä -Didgeridoo. Soittimen historia kuljettaa siitä kiinnostuneen hyvän matkaa aikajanaa taaksepäin, arviolta jopa 45.000 vuotta, jolloin tiettävästi ensimmäiset matalat murahduksen kaikuivat Australian mantereella. Didjeridun ”kotiseutuna” pidetään Arnhem Land nimistä pohjois-territorion osaa, Koillis-Australiassa, jossa Yolngu -kansa soittaa edelleen Yidaki-nimistä instrumenttia. Lisäksi kyseisen alueen länsi-osissa olevilla heimoilla, on edelleen käytössä Mago -niminen instrumentti. Nämä edellä mainitut didjeridun ”esi-isät” poikkeavat hieman ulkoisilta muodoiltaan, kuten myös soittotekniikalta, meille tutummasta didjeridusta. Tosin jos soittaja osaa didjn soitotekniikan, soi myös Yidaki ja Mago hänen huulillaan, jotenkin. Kyseessä on mitä ilmeisemmin maailman vanhin soitin, tai ainakin vanhimpia.

Vedenväki on syytä ottaa huomioon ja suojelustaika uusistaa näin keväällä jäiden lähdön aikaan, mikäli tulevana suvena mielii huoletta kulkea vesillä.  Ilman vedenväen suojelusta, Näkki saattaa napata uimarin jalasta kiinni tai Ahti karkoittaa makoisan vonkaleen kalamiehen koukusta .

Virtaavalla vedellä on voimaannuttava ja rauhoittava vaikutus. Myös tiede on osoittanut, että virtaava vesi on meille hyväksi. Mutta harvoilla kuitenkaan on lähistöllä virtaavaa vettä - lue jutusta, miten voit lisätä tämän elementin kotiisi.

Kaikenlaisilla ympäristöteoilla on merkityksensä, oli kyseessä sitten julkisen liikenteen käyttö tai kierrättäminen. Mutta tehokkain tapa auttaa planeettaa tutkimusten mukaan on lihan kulutuksen vähentäminen. Onko kaikkien siis ryhdyttävä kasvissyöjiksi?

Luonnonsuojelu eri keinoin on kaikkein tärkeintä mitä ihmiskunta tällä hetkellä voi tehdä. Perinteisten tapojen lisäksi luontoa voi suojella myös henkisiä voimavaroja käyttäen. Tällainen suojelutyö vahvistaa sekä ympäristöä että sitä elvyttävää ihmistäkin.

Voimme hoitaa kasveja henkisesti, ja edistään niiden kasvuakin. Henkinen puutarhanhoito ja joogamaanviljelys tarkoittavat tällaista lähestymistapaa. Tässä hetkessä nämä taidot ovat tarpeen, sillä ympäristö kärsii monenlaisista haasteista.

Neljän tutumman ja elintärkeän elementin lisäksi kaikkeudessamme leijuu mystinen viides elementti, josta puhutaan myös eetterinä, metallina tai hengen elementtinä. Mikä tämä ikuisuuden luonnetta kuvastava elementti on, ja voiko sen konkreettisesti tuntea tai tunnistaa?

Talvipäivänseisauksen aikaan voi viettää Yulea sen alkuperäisen merkityksen hengessä, joka on nykypäivän joulun sijaan ollut auringon syntymäjuhla. Monilla jouluperinteillä onkin pakanalliset juuret, niiden merkitykset ovat vain muuttuneet aikojen saatossa. Tai toimintatavat – ammoisina aikoina esimerkiksi kiertävillä ”joululaulajilla” saattoi olla hieman toisenlaiset pyhäasut, nimittäin aataminasut.

Puiden kuningas tarjoaa meille esimerkiksi luonnonmukaista purkkaa ja c-vitamiinipitoista voimajuomaa. Kuusi on ollut myös kanava aliseen maailmaan ja sitä kautta yleinen uhripuu. Kuusta kuulemalla voi löytää sopivan talon paikan, ja siitä voi valmistaa vaikkapa kanteleen.

The Great Spirit on Amerikan alkuperäiskansojen uskomusten Korkein olento ja kaikkialla vaikuttava voima. Suuri Henki ei heitä ihmisiä helvettiin tai aiheuta ikuista kärsimystä. Kun elämä on tasapainossa Suuren Hengen, maan sekä yhteisön välillä, rangaistuksille ei yksinkertaisesti ole tarvetta.

”Täällähän on väkeä kuin pipoa!”, saatetaan huudahtaa jos jossain on paljon porukkaa. Nykypäivänä väellä viitataan yleensä ihmisiin tai heidän määräänsä, mutta muinaisina aikoina väki tarkoitti jotain ihan muuta. Jos joku tai jokin oli ”väekäs”, hänellä tai sillä oli erityislaatuisia voimia, joita oli mahdollista hyödyntää. Esimerkiksi naisen sukupuolielimellä uskottiin olevan erittäin vahvaa väkeä.

”Pennun saapumisen piti olla onnellinen tapahtuma. Perheemme ilo uudesta perheenjäsenestä kääntyi kuitenkin suruksi, kun pentu kuoli parvovirukseen vain kolmen päivän jälkeen uuteen kotiin saapumisestaan. Koira olikin peräisin pentutehtaasta.

Juttusarjassa tutustutaan yleisluontoisesti valkoisen luonnonnoituuden keinoihin tuoda maagisia elementtejä kotiin ja sisustukseen. Edellisessä osassa tuotiin luonnon voimia sisälle asuintiloihin. Nyt kudotaan kokonaisuuden verkkoa ja luodaan kotiin otolliset olosuhteet harmonian ja seesteisyyden laskeutumiselle.

Kotihaltijat ja tupatontut ovat usein ihmiselle näkymättömiä, mutta joka torpassa majailevia ja kujelevia olentoja. Niiden tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia, ettei tuli karkaa pesästä ja että asukkaat käyttäytyvät hyvin. Jos tuvan ilmapiiri muuttuu liikaa, ilmassa on ankaruutta ja kyräilyä, silloin kotihaltijalta ja tupatontulta pitää ottaa luulot pois.

Voiko niukempi elämä tuoda enemmän iloa elämään? Toisaalta saamme ympäristöstä viestejä, jotka kannustavat meitä ostamaan onnemme. Mainoksissa matkojen tai tavaroiden hankkiminen aiheuttaa iloa. Toisaalta iloa, joka ei synny materiasta, voi nähdä vaikkapa katsomalla puistossa aikaansa viettäviä ja siitä nauttivia ihmisiä.

Juttusarjassa tutustutaan yleisluontoisesti valkoisen luonnonnoituuden keinoihin tuoda maagisia elementtejä kotiin ja sisustukseen. Ensimmäisessä osassa laitettiin kodin sisäänkäynti maagiseen kuntoon. Negatiivisilta energioilta suojatulta ulko-ovelta siirrytään nyt sisälle ja tuodaan asuintiloihin luonnonmagiaa.

Islamin mystiikka eli suufilaisuus on matka ulkoisesta havaitsemisesta ja elämisestä sisäiseen kokemiseen. Se on siirtymää kohti merkitystä, taivalta takaisin Jumalan luo. Suufilaisen mystiikan ytimessä on jatkuva hengellinen harjoitus: jokainen hengenveto on Jumalan ylistämistä. Mystikko on koko ajan laajenevassa ja syvenevässä rukouksen tilassa. Kokosimme yhteen viisi kiehtovaa seikkaa islamin mystiikasta.

Jos tykkää saunomisesta, se rentouttaa automaattisesti sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sauna tuntuu aina hyvälle, oli siitä tietoinen tai ei. Tietoisella saunomisella saunahetki voi kuitenkin puhdistaa vieläkin syvemmin ja perinpohjaisemmin. Matkalla saatat löytää myös tien perimmäiseen itseseesi.

Ihmisten uhraaminen on kuulunut moniin muinaisiin kulttuureihin. Sitä ei ole tapahtunut ainoastaan Euroopan ulkopuolella, vaan täkäläisetkin kansat ovat sitä harjoittaneet. Nykyajasta käsin katsattonu sitä on vaikea ymmärtää, ja on tärkeää pitää mielessä että maailmankuva oli ennen vanhaan erilainen. Ihmisuhraamista harjoittaneet kansat olivat myös keskenään erilaisia, joten kyseessä on ennemminkin ihmiskunnan historiaan liittyvä ominaisuus kuin tiettyjen kansojen väkivaltainen oikku.