Kotihaltijat ja tupatontut ovat usein ihmiselle näkymättömiä, mutta joka torpassa majailevia ja kujelevia olentoja. Niiden tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia, ettei tuli karkaa pesästä ja että asukkaat käyttäytyvät hyvin. Jos tuvan ilmapiiri muuttuu liikaa, ilmassa on ankaruutta ja kyräilyä, silloin kotihaltijalta ja tupatontulta pitää ottaa luulot pois.

Onko sinua vaivannut koskaan kuivatauti, ronkkatauti tai luuvana? Hauskankuuloisia sanoja ja tautikin on ihan tuttu.

Katajasta tuli Suomen kansan ja sitkeyden vertauskuva, kun Juhani Aho julkaisi kaksiosaisen lastukokoelman ”Katajainen kansani” sortovuosina 1899 – 1900. Tällä puulajilla on kuitenkin paljon muitakin syvällisiä merkityksiä, erityisesti kansanperinteessä. Katajan puunhaltijoita on pidetty paitsi voimallisena, myös kaikkein kauneimpana väkenä. Katajaa on käytetty sekä kansantaikuudessa että rohto- ja ravintokäytössä. Vielä tänäkin päivänä arvostetaan esimerkiksi maustamisessa katajanmarjojen pikanttia makua.

Vanhat suomalaiset perinnetaiat saattavat nykypäivänä huvittaa, mutta ennen aikoina niihin on uskottu vahvasti.

Linnuilla on ollut ennen vanhaan monia tehtäviä, sillä syntyihän koko maailma sotkan munasta ja joutsen kulki olevaisen- ja tuonpuoleisen maailman välillä tuomassa viestejä.

Ngankari-parantajat noudattavat yli 60 000 vuotta vanhaa aboriginaalikansojen perinnettä. Nyt heidän taitojaan on alettu hyödyntää länsimaisen lääketieteen rinnalla Australian terveydenhuollossa. Tulokset ovat lupaavia.

Tammi-, eli sydänkuussa kaadettiin kestävimmät hirret ja ennustettiin tulevan vuoden ilmoja. Tammikuu on kalenterivuodemme ensimmäinen kuukausi 1500-luvulta asti. Tammikuuta pidettiin talven keskuksena ja siitä käytettiin myös nimitystä sydänkuu. Vielä tänäkin päivänä puhutaan sydäntalvesta kun tarkoitetaan talven keskivaihetta.

Askarruttaako jonkin tapahtuma syy tai etkö osaa sitä tulkita? Voit etsiä vastausta riimuista - niin vanha kansakin olisi tehnyt.

Ennen muinoin oli mm. seuraavia silmätauteja: silmäpasko, vuoro ja silmäsätkä. En edes yritä arvailla, mitä nämä taudit ovat olleet, mutta parannuskeinot on vähintäänkin mielenkiintoisia. Vai mitä olet mieltä, hoitaisitko silmääsi omalla virtsallasi?

Luonnon rakkausrohtojen eli afrodisiakkien käytöllä on pitkät ja syvät juuret kaikkien maailman kansojen perinteissä. Sana afrodisiakki tulee rakkauden, hedelmällisyyden ja kauneuden jumalattaren Afroditen nimestä. Afrodisiakit johdattelevat romanttiseen mielentilaan ja herättävät seksuaalista halua.

Salakirjat -kustantamo on julkaissut suomalaista tarinaperinnettä kunnioittavan Pientä ja isoa väkeä -lastenkirjan. Upeasti kuvitettuun kirjaan on koottu vanhoja uskomuksia, tarinoita sekä loitsuja. Vanhan kansan kertomaa muun muassa maailmansynnystä, käärmeistä, vedenhaltijoista ja tuonpuoleisesta.

Uhrikivet ovat muinaisjäännöksiä, jotka Suomessa ovat olleet joko käsittelemättömiä luonnonkiviä tai niin sanottuja kuppikiviä. Kiven kupit, eli pienet kuppimaiset syvennykset kiven yläpinnassa ovat usein olleet ihmisen aikaansaamia, mutta myös luonnon muovaamia käytettiin. Kuppeihin on esimerkiksi ruokauhreja jättäen osoitettu kiitollisuutta palauttamalla osa sadosta tai saaliista luontoon.

Koliikki selitettiin ennen muinoin "yöitkettäjällä", joka oli jonkinlainen pahantahtoinen henki tai sitten lasta oli katsottu pahalla silmällä.

Vatsakivuista kärsittiin muinoikin, ja niiden arveltiin syntyvän muun muassa siksi, että "verenkäynt ei ole hyvä". Vatsavaivoilla oli myös lukuisia erilaisia, vielä nykyisinkin käytettyjä nimiä: vatsanväänteet, vatsatauti, mahastaottaja, mahanpurut, vatsakuume ja kattarit (kovat ja pehmeät eriteltynä).

Muinaisissa tarinoissa metsän väki asusti muurahaispesässä, metsänlinnassa, jonka kautta ihmiset ja metsän haltijat kommunikoivat keskenään. Metsänhaltijaan sai yhteyden uhraamalla muurahaiskekoon hopeaa, viinaa tahi verta sormestaan. Metsämies taas pani saaliinsa suolet muurahaiskeon alle. Jos haltijoita ei pitänyt tyytyväisenä, niin perästä kuului.

Ennen muinoin syyliä parannettiin mm. kuun ja villalangan avulla. Paiseita (märkiviä tulehduksia) puolestaan nimitettiin sanoilla: putkenpolttama, umpukulju ja muhka.

Ennen muinoin oli mm. seuraavia silmätauteja: silmäpasko, vuoro ja silmäsätkä. En edes yritä arvailla, mitä nämä taudit ovat olleet, mutta parannuskeinot on vähintäänkin mielenkiintoisia. Vai mitä olet mieltä, hoitaisitko silmääsi omalla virtsallasi?

Ennen muinoin oli mm. seuraavia silmätauteja: silmäpasko, vuoro ja silmäsätkä. En edes yritä arvailla, mitä nämä taudit ovat olleet, mutta parannuskeinot on vähintäänkin mielenkiintoisia. Vai mitä olet mieltä, hoitaisitko silmääsi omalla virtsallasi?

Maahiset eli maanväki olivat suomalaisissa kansantarinoissa usein pieniä ja tummia, ihmishahmon näköisiä olentoja. Tarustoissa on kerrottu maahisten näyttäytyvän ihmiselle joskus myös muurahaisen muodossa. Maahisia on moninpaikoin pidetty vaativaisina, pahansuopina ilkimyksinä ja ihmiselle pelkkää kiusaa tekevinä kakkiaisina.

Vaarattomiin mutta näkyviin pikkuvaivoihin oli jos jonkinmoista roppia ja neuvoa jakaa entisaikaan, vai mitä sanotte siitä, että finni tietää lihomista ja teerenpilkut tulevat jos hajotti pääskyn pesän.

Jäätyneet aivot eivät ole ainoa ongelma ilman pipoa, sillä korvasärky on perimätiedon mukaan myös pään palelluttamisen tulos. Mutta miten korvapistoa (särkyä) sitten hoidettiin? Suosittuja lääkkeitä olivat mm. pissa, uloste ja viina.

”Täällähän on väkeä kuin pipoa!”, saatetaan huudahtaa jos jossain on paljon porukkaa. Nykypäivänä väellä viitataan yleensä ihmisiin tai heidän määräänsä, mutta muinaisina aikoina väki tarkoitti jotain ihan muuta. Jos joku tai jokin oli ”väekäs”, hänellä tai sillä oli erityislaatuisia voimia, joita oli mahdollista hyödyntää. Esimerkiksi naisen sukupuolielimellä uskottiin olevan erittäin vahvaa väkeä.

Jos on vielä nykyään ahdasmielistä ajattelua, kun puhutaan seksistä, niin mitä se sitten mahtoikaan olla sata vuotta sitten....pimeässä ja peiton alla. Taisi olla naisten G-piste aika hyvin piilossa.

Ennen muinoin tiedettiin konsti jos toinenkin, miten poikia taloon siitetään. Syy löytyi myös keskosen syntymälle sekä kaksosille sekä tietenkin vinkkejä, jos ei lapsilykky onnistunut.

Äidin vatsan muodosta saattoi päätellä paljon tulevan lapsen sukupuolesta, olihan yleisessä tiedossa, että "poika asuu ylempänä, tyttö alempana".

Alla oleva ei ole sopivaa luettavaa raskaana oleville, niin hurjalta kuullosti synnytys ennen muinoin.

Vastasyntyneen pienokaisen hoito on ollut aikamoisen roisia ennen vanhaan. Pesemisessä, pitämisessä ja ruokinnassa oli omat ohjeensa niin muinoin kuin nykyään. Jokainen voi valita mieleisensä. 

”Jo on mennyt mennyt vuosi, menköhön tämäki vuosi muien vuosien mukahan, muien päivien perästä! Laulelkame, soitelkame, tehkäme iloinen ilta! Ei tässä surulla syöä, ei eletä huolen kanssa, tässä syöähän surutta, eletähän huoletonna. Täss´ on soitot seinämillä, kanteleet kamanan päällä, harput, huilut kammarissa, ilopillit ikkunoilla. Teksti: Kalevala

Keijukaisia ajatellessa ensimmäisenä monelle nousee mieleen perhosmaiset siivet, ja naispuolinen siro taruhahmo kirmaamassa kujeellisena kukkakedolla. Varmasti maailman tunnetuin on Disneyn luoma mielikuva Helinä-keijusta. Jos mielipidettä keijuista olisi kysytty satoja vuosia sitten, olisi vastaus ollut huomattavasti synkempi.

Haltijat, nuo mytologiset olennot, jotka joillekin tuovat mieleen Tolkienin tarinoiden suippokorvaiset, taitavasti miekkaa ja jousipyssyä käyttävät liehutukat. Toisille ne taas ovat tuttuja suomalaisesta kansanperinteestä, joka vilisee tonttuja, henkiä, metsäneitoja ja maahisia. Mikä on oikeasti haltija?

Ennen vanhaan oli pelko siitä, että lapsesta tuli vaihdokas, jos se jätettiin yksin ennen ristiäisiä. Lapsen kun saattoi vaihtaa piru, menninkäinen, peikko tai jokin muu otus "huonompaan" versioon.

Pohjois-Amerikan historiaa on silmäilty enimmäkseen Mayflowerin* perillisten silmin. Suuri osa alkuperäisasukkaiden historiaa ja kulttuuria katosi eurooppalaisen invaasion myötä. Oma osansa sopassa oli tietysti kirjallisen perinnön puuttumisella. Näin ollen uskomusten ja rituaalien tutkimus on ollut vaikeaa ja aikaa vievää. Jotain on kuitenkin säilynyt. Esimerkkinä nostamme esiin uskonnollisesti ja kulttuurisesti ehkä kehittyneimmän kansan, Pohjois-Amerikan itäosia hallinneet irokeesit.

Revontulet eivät ole pelkästään meidän suomalaisten tai edes pohjoismaalaisten etuoikeus. Niitä on bongattu kautta aikain ympäri maailman, ja uskomattoman monella kansalla onkin taivaankannella tanssiviin valoihin liittyen omia, toisistaan poikkeavia tarinoita. Siinä missä suomalainen revontuli-nimitys pohjautuu taruun tuliketun turkin kipinöinnistä, on ilmiön uskottu syntyvän hyvin eri tavalla esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Etelä-Euroopassa.

Syyhyt, rohtumat ja paiseet, vaivasivat ihmisiä aika ajoin ja niiden parantamiseksi olikin keksitty jos jonkinlaisia keinoja. Osa vanhan ajan "ihotaudeista" lienee johtunut huonosta hygieniasta ja sitä kautta syöpäläisistä.

Kansainvälisesti katsoen vanhojen pohjoismaisten kansojen kärjessä kulkevat geopoliittisestikin suuren jäljen jättäneet viikingit. Toki meillä suomalaisillakin oli omanlaisemme uskomuskenttä ennen kristinuskon saapumista, mutta sen vaikutuspiiri oli niin vähäinen että pohjoismaista kertoessa kotimaamme osuus lienee vain sivulauseen arvoinen. Siksi keskitymme nykyisen Norjan, Ruotsin ja Tanskan alueita noin 793-1066 AAJ hallinneeseen, varsin monimuotoiseen kulttuuriin.

Luonto saattoi olla hyvinkin julma entisaikaan, tai niin ainakin kuviteltiin, sillä luonnosta etsittiin (ja löydettiin) syy mitä erilaisempiin vaivoihin. Erilaiset "nenät" olivat hyvinkin yleisiä. 

Tauti ei tarttunut pelkästään luonnosta, säikähdyksestä tms. sillä tauti saatettiin myös kiroa. Tällä tarkoitettiin ihmisten toistensa päälle kiroamia manauksia, loitsuja ja pahantoivotuksia. Syytönkin saattoi saada kiroja päällensä, jos sattui kuuntelemaan kahden ihmisen riitelyä. Kesäisin tämä kiro tarttui erityisen helposti. 

Pohjanpalo, rutjat, rutjanpalo, ruijan valkea, pohjantulet, taivaanvalkeat, juoksentelevat tuliketut, tulizet pattsahat, pohjan portit. Revontuliin liittyy useita erilaisia nimityksiä sekä taianomaisia tarinoita, koska ilmiölle ei vuosituhansiin pystytty antamaan minkäänlaista tieteellistä selitystä. Ethän vaan katso noita upeita ilmiöitä liian kauan, häiritse viheltämällä taikka kulje paljain päin ulkona?

Noituus ja taikuus ovat kuuluneet ihmisten elämään jo vuosituhansien ajan, näin myös noidat. Kuitenkin ihmisten käsitykset noitavainoista ovat hämmästyttävän värittyneitä ja jopa vääristyneitä. Mitä noituus todella oli ja mitä noitavainojen myytin takaa paljastuu?

Hulluudelle, erilaisille peloille ja kaatumataudille (joka siis ennen luokiteltiin mielisairaudeksi) löytyi ennen muinoin mielenkiintoisia parannusmenetelmiä, sairaille juotettiin esimerkiksi sammakon verta tai pääkallosta viinaa.

Revontulet eivät ole pelkästään meidän suomalaisten tai edes pohjoismaalaisten etuoikeus. Niitä on bongattu kautta aikain ympäri maailman, ja uskomattoman monella kansalla onkin taivaankannella tanssiviin valoihin liittyen omia, toisistaan poikkeavia tarinoita. Siinä missä suomalainen revontuli-nimitys pohjautuu taruun tuliketun turkin kipinöinnistä, on ilmiön uskottu syntyvän hyvin eri tavalla esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Etelä-Euroopassa.

Vastasyntyneen pienokaisen hoito on ollut aikamoisen roisia ennen vanhaan. Pesemisessä, pitämisessä ja ruokinnassa oli omat ohjeensa niin muinoin kuin nykyään. Lapsen ensimmäiset ikävuodet.

Kotipihaasi vartioivalla pihlajalla saattaisi olla monia tarinoita ja salaisuuksia kerrottavanaan. Kaunista, värikästä ja vaatimatonta pihlajaa on pidetty niin pyhänä, hyvänä kuin pahanakin. Se voi suoda sinulle kalaonnea yllättävällä tavalla, toimia vasarasi vartena, auttaa paranemaan tai maustaa ruokasi karvasmantelin aromilla.

Ennen kalenterin käyttöön ottoa uutta vuotta juhlittiin syksyllä sadonkorjuun aikaan. Maanviljelijöille tämä oli luonteva tapa lopettaa vuosi, juhlia hyvää satoa ja tehdä taikoja tulevaa vuotta ajatellen. Suomalaista sadonkorjuujuhlaa kutsuttiin kekriksi tai köyriksi. 

Rannevaltimo oli se paikka, josta saattoi tietää kunkin "henkiset olennot". Tiedettiin että se toimii eri ihmisillä eri lailla ja siitä saattoi lukea ihmisen aatteita, olihan se yhteydessä sydämeen. Jos ajatteli pahoja, sen huomasi! 

Suomalainen joulu on saanut vaikutteita niin pakanallisista hedelmällisyystaioista kuin kekristäkin. Myös ulkomaalaisia vaikutteita siihen on omaksuttu. Juhla on meille tärkeä, sillä se tuo pilkahduksen valoa ja iloa pitkän talven keskelle. Monet perinteet ovat säilyneet, vaikka ne ovatkin ajan saatossa muuttuneet nykyelämään paremmin istuviksi.

Parantajia ei sopinut vaivata pienen vaivan takia, joten ennen muinoin piti osata itse hoitaa tavallisia vaivoja ennen kuin lähti parkuen parantajan perään. Pieniä vammoja puhallettiin, nuoltiin, paineltiin, siveltiin ja puristettiin sekä käytettiin yrttejä.

Mi munassa alanen puoli, se alaseksi maaemäksi;

mi munassa ylinen puoli, se yliseksi taivoseksi

mi munassa on ruskiata, se päiväksi paistamaan.

Mi munassa valkiata, se kuuksi kumottamaan.
Mi munassa luun muruja, ne tähiksi taivahalle.

Rokot ja kulkutaudit tappoivat ihmisiä paljon Suomessakin, kun hygienia oli puutteellista ja tietämys suojaantumisesta olematonta.

Sisätautikirurgia oli muinoin lastenkengissä ja niinpä parannuskeinotkin olivat aika erikoisia.