Kekri oli railakas sadonkorjuun juhla

Ennen kalenterin käyttöön ottoa uutta vuotta juhlittiin syksyllä sadonkorjuun aikaan. Maanviljelijöille tämä oli luonteva tapa lopettaa vuosi, juhlia hyvää satoa ja tehdä taikoja tulevaa vuotta ajatellen. Suomalaista sadonkorjuujuhlaa kutsuttiin kekriksi tai köyriksi. 

Kekri tarkoittaa haltijaa, pelättiä tai viimeiseksi jäänyttä. Siitä ei ole tietoa, milloin kekriä on alettu viettää. Sadonkorjuuta on kuitenkin todennäköisesti juhlittu niin kauan kuin ihmiset ovat viljelleet maata. Juhlalle ei ollut alunperin tarkkaan määriteltyä päivämäärää, vaan jokainen juhli sitä silloin kun sato oli valmis ja siihen oli aikaa. Monissa kylissä sadonkorjuujuhla saattoikin jatkua viikkokausia, koska joka talo juhli sitä eri aikaan. 

Kekri oli iloinen juhla, sillä se merkitsi raskaan työrupeaman päättymistä ja edelsi myös, 1800-luvulta alkaen, palveluväen lomaa. Useimmiten juhlissa poltettiin kokkoa, syötiin ja juotiin hyvin ja tehtiin taikoja tulevalle vuodelle. Kekrinä oli tapana polttaa oljesta tehty pukki jonka ympärillä nuoriso tanssi, leikki ja kosiskeli toisiaan.

Kirkko ei pakanallista kekriä arvostanut, vaan se kiellettiin 1700-luvulla, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen, että esimerkiksi siihen liittyvät laulut ja muut tavat ovat painuneet unholaan.

Runsaasti ruokaa ja juomaa

Ruoka ja juoma olivat erittäin tärkeä osa sadonkorjuujuhlia. Uskottiin, että jos joku jäi kekrinä nälkäiseksi, tulevan vuoden sato olisi huono.

Ote SKS:n arkistosta:

Kekriaamuna noustiin varhain, ennen kahta se ei kuitenkaan saanut tapahtua. Ennen päivän koittoa piti naisilla olla kaikki työt tehtyinä: leivät paistettuina ja monenlaiset "teokset" ym. ruuat.

Kekrilammas keitettiin "suolineen, sorkkineen, päineen ja pärstöineen", kuten oli tapa sanoa.

Se oli jo viikkoja aikaisemmin eroitettu muista lihomaan. Talkkunaa, ryynkukkoa ja mämmiä piti myös olla kekrinä. Ruoka oli koko päivän pöydässä, sillä jokaisen piti silloin "seitsemän kertaa syödä ja iltasetta maata mennä". Taloissa käyville vieraille piti myös antaa ruokaa, sillä muuten ne olisivat sieluinpäivänä uunit särkeneet, niin sanottiin. - Isäntä lähti jo aamupuolella viinapullon ja -harkan kera naapureissa käymään, tarjoten siellä kaikille.

Kuusamo, E. Vähä-Muotia KRK 241:719.1935-36

Tekstissä viitataan uunin särkemiseen, koska kekrinä erityisesti vähäosaiset, kulkurit tai vapaalla olevat palvelijat kiertelivät talosta taloon niin sanottuina kekripukkeina ja kerjäsivät ruokaa ja juomaa. Jos talonväki ei ollut halukas jakamaan pöydän antimia, kekripukki saattoi uhata uunin rikkomisella.

Kekripukki oli pelottavan näköinen ilmestys sarvineen. Asu koottiin oljista, turkeista ja kaikenlaisista tarvekaluista - esimerkiksi kauhoja saatettiin käyttää sarvina ja luutaa häntänä. Monesti pukki kulki neljällä jalalla - asun alla oli kaksi miestä.

Ote SKS:n arkistosta:

Kekripukki tuli taloon aamulla. Pukkina oli mies, jolla oli turkki nurin päällä.
Toinen turkki nurin päässä hiha ylös ojennettuna kuin kaula ja hihasta pisti esiin kirveen terä,
varsi oli hihassa ja keritsimet olivat nokkana kirveen terän vieressä, lusikat korvina.
Hihoi nokkaansa ja pelotteli lapsia.

Iisalmi, Samuli Paulaharju 3681.1909

Myös isännän hyvä humala ennusti joillakin seuduilla hyvää satovuotta. Emännän humalasta ei ole mainintaa, mutta oletettavaa on että naiset eivät käyttäneet tuohon aikaan juurikaan alkoholia. Sammuminen oli kuitenkin kiellettyä, koska se ennusti viljan lakoamista. 

Vainajia ja enteitä

Moniin sadonkorjuujuhliin on liittynyt myös paljon mystisiä piirteitä. Uskottiin että ajankohta oli sovelias enteiden havaitsemiselle ja taikojen tekemiselle. Ajateltiin myös, että henget kulkivat tuolloin maan päällä. Kekri ei tee tässä poikkeusta. Vainajille oli tapana muun muassa kattaa oma pöytä ja lämmittää sauna ennen kuin juhlaväki pääsi saunomaan. Tämä on myös yksi syy siihen, että ruoka oli yölläkin pöydässä.

Kekrinä enteitä luettiin esimerkiksi haloista, suolakiteistä ja nykyäänkin tuttu tinan valaminen on peruja kekrin vietosta. Kekrin uskottiin olevan otollista aikaa myös kätkettyjen aarteiden havaitsemiselle.

Otteita SKS:n arkistoista:

Köyriaamuna noustaan varhain. Luetaan halot uunissa. Jos halkoja on yöllä kadonnut, niin talosta kuolee yhtä monta henkilöä kuin on kadonneita halkoja.

Kaavi, Antero Vartiainen 36.1891

Aarnihaudat löytää kun syksyisellä yöllä katselee sellaisen huoneen katolta, mikä on kolme kertaa muutettu. Pyhämiesyö on kaiken paras aika, sillä silloin ne palaavat varmemmin. Ne palavat kerran vuodessa, niistä palaa silloin home pois. Jos näkee aarnihaudan palavan, niin menee sen luo ja heittää sinne teräksen kappaleen, niin se sammuu ja aarnihauta jää silloin avoimeksi niin, että voi nähdä sen sisällön. Mutta aarretta on vaikea saada haltuunsa, kun aarteenhaltia koettaa kaikin keinoin sen estää. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos tietää ne sanat, millä aarre on uhrattu, saa sen haltuunsa, tai sillä, ettei laita silmiänsä yhtään pois aarteesta, vaikka aarteenhaltia näyttäisi itsensä missä muodossa tahnsa, mutta sekin on vaikea temppu, sillä haltia voi tulla puhuttelemaan aivan tutun näköisenä henkilönä saarakseen aarteen kaivajan silmät hetkeksikin pois aarteesta ja silloin on aarre hävinnyt.

Pyhäjärvi U.l., Juho Salmi KRK 55:8.1935-36

Kun ihmiset alkoivat muuttaa pois maaseudulta, myös kekrin perinteet, kuten ruuan kattaminen vainajille ja kekripukki siirtyivät jouluun. Kekripukista kehittyi myöhemmin myös meidän tuntemamme joulupukki. Koska kekrille ei ollut enää sijaa modernissa kaupunkiympäristössä, joulu syrjäytti sen lopulta kokonaan. Kristinuskon myötä myös jouluna vaalitut kekrin perinteet katosivat hiljalleen.

Nykyisin kekriä on yritetty herättää henkiin erilaisten yhdistyksien voimin ja sitä on alettu viettää esimerkiksi suomalaisena vastineena halloweenille. Halloweenin juuret ovatkin vahvasti pakanallisissa sadonkorjuujuhlissa ja esimerkiksi kekrinä oli tapana polttaa lanttuihin koverrettuja lyhtyjä jotta henget eivät veisi talonväkeä mukanaan.

Lähteet:

Ari turunen: Hyvän ja pahan merkit, eli taikauskoisten tapojen tarina
Historia-lehti
http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/
www.kaikkijuhlista.fi/juhlista/kalenterijuhlat/uusi-vuosi
www.kekri.fi