Miten opettaa lapsille henkisyyttä

Vanhemmuuteen kuuluu opettaminen, ohjaaminen, rajoittaminen ja kannustaminen. Vanhempien tehtävä on viedä kasvava lapsi vähitellen maailmaan ja tutustuttaa hänet erilaisiin asioihin, kuten henkisyyteen. On kuitenkin kiistanalaista, kuinka pienelle lapselle voi opettaa henkisyyttä ja miten.

Lapsen/nuoren aivot ja ajattelu kehittyvät pitkään, jopa yli 20-vuotiaaksi. Se ei estä ottamasta heitä mukaan henkisiin harjoitteisiin ja kertomasta henkisyydestä. Lapsi ymmärtää asioita omalla tavallaan.

Opeta lasta esimerkin avulla

Lapset ovat hyviä mallista oppijia. Matkimalla he oppivat käyttäytymään samalla tavalla kuin vanhempansa. Siksi lapsille voi opettaa henkisyyttä olemalla hyvä esimerkki. Lapset omaksuvat esimerkiksi sen, kuinka muihin ihmisiin suhtaudutaan ja kuinka toisia kohdellaan. Jos lapsella ei ole neurologisia tai muita kehityksen häiriöitä, hän on hyvin herkkä aistimaan kodin ilmapiiriä ja tunnelmaa. Henkinen ilmapiiri tarttuu.

Kun lapsi oppii kielen, hänelle voi alkaa selittää asioita. Alle kouluikäisen ajattelu on hyvin konkreettista, eikä lapsi vielä pysty ymmärtämään abstrakteja käsitteitä samalla tavalla kuin aikuinen. Abstrakti ajattelu alkaa kehittyä vasta toisella vuosikymmenellä. Näin ollen havainnollistaminen ja konkretisointi ovat tärkeitä, jos halutaan opettaa lapselle henkisyyttä. Nämä tarkoittavat esimerkiksi kuvien piirtämistä tai palikoilla rakentamista.

Lapset oppivat kysymällä. Ensin he haluavat oppia nimeämään, ja kyselevät mikä-kysymyksiä. Ajattelun kehittyessä muutaman vuoden ikäiset alkavat kysellä miksi-kysymyksiä. Lapsen kysymyksiin vastaamalla lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden hän oppii asioita maailmasta, myös henkisyydestä.

Lapselle luontaisin tapa toimia ja oppia asioita on leikki. Näin ollen lapsi oppii henkisyyttä parhaiten leikin kautta. Esimerkiksi nuket voivat meditoida tai joogata. Lapsi ymmärtää meditaation omalla tavallaan, ja ymmärrys kypsyy lapsen kasvaessa. Lapselle voi silti opettaa meditoinnin taitoja, kuten hengitykseen keskittymistä tai jooga-asanoita. Näin lapsi pikku hiljaa kypsyy henkisiin harjoituksiin kasvun ja kehityksen edetessä.

Lapset mukaan harjoituksiin

Lapset voi ottaa mukaan harjoitukseen. Ennen harjoitusta heille tulee antaa selkeät ja konkreettiset ohjeet harjoituksen etenemisestä ja harjoituksen aikana noudatettavista säännöistä, kuten hiljaisuudesta. Säännöt ja ohjeet kannattaa esittää kuvallisina. Kuvat voi jättää esille harjoituksen ajaksi. Jos otat lapset mukaan harjoitukseen, tee se heidän ehdoillaan. Kun lapsen keskittyminen herpaantuu ja hän alkaa puuhastella muuta tai pyytää sinulta jotain, älä hermostu. Mikäli haluat lapsen oppivat henkisyyttä, tulee henkiset harjoitukset pitää hänelle mieluisina hetkinä. Harjoituksen jälkeen lapsen voi palkita konkreettisesti jollain, esimerkiksi jäätelöllä.

Lasten kanssa filosofointi on hauskaa ja se lähentää aikuista ja lasta. Vanhemman ei tarvitse aina osata vastata, kysymyksen voi kääntää myös lapselle; mitä itse ajattelet? Lasta voi opettaa sietämään epävarmuutta ja epätietoisuutta. Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse osata vastata.

Henkinen kehitys ja tietoisuuden lisääntyminen kulkevat rinta rinnan. Paula Salomaa on kuvannut tietoisuuden viisivaiheista kehitystä kirjassaan Narsismin tiedostaminen. Ensimmäinen taso on tietoisuutta aineesta ja fysiikasta. Toinen taso on kehotietoisuutta ja biologiaa, kolmas ihmismieltä ja psykologiaa. Seuraavalla tasolla ihminen alkaa tiedostaa sielullisuutta ja teologisia kysymyksiä. Ylin taso on hengen ja mystiikan taso. Tietoisuuden laajeneminen kestää parhaillaan ihmisen eliniän.

Lapsen henkisyys ja tietoisuus eivät voi koskaan olla samanlaista kuin aikuisena kypsynyt henkisyys. Oppimista ei voi kovin paljon jouduttaa, eikä siihen ole mitään syytäkään. Lapsi oppii asian kerrallaan; oppiminen on kumulatiivista. Toisaalta, lapsena kylvetyt henkisyyden siemenet voivat edesauttaa myöhempää kehitystä, koska henkisyys on lapselle tuttua ja turvallista.