Lughnasa on kelttiläisestä perinteestä juontuvista sadonkorjuujuhlista ensimmäinen. Suomessakin ensimmäiset marjat alkavat olla kypsiä ja myös puutarhat notkuvat jo herkkujaan. Yksinkertaisimmillaan luontoihminen voi viettää Lughnasaa vaikkapa mustikkamättäällä heinänkorsi suupielessä, kiittää luontoa upeasta kesästä ja mietiskellä jo tulevan syksyn väritystä omassa elämässä. Samaan aikaan ajoittuu myös suomalaiseen muinaisuskoon kuuluva Olavin päivä.

Saivo on monimuotoinen ilmiö, joka on liittynyt useilla eri tavoilla saamelaisten henkiseen maailmaan. Kaksipohjaiset saivojärvet sekä pyhät Saivo-tunturit olivat tärkeä osa muinaisten saamelaisten elämää ja heidän maailmankuvaansa. Saamelaiset ovat kautta aikain eläneet luonnon keskellä, luonnossa ja luonnosta, joten luonnonpaikat ovat aina olleet heille erityisen arvokkaita. Mutta mitä ihmettä tarkoittaa salaperäinen ”saivo” ja miten se näyttäytyi saamelaisessa maailmankuvassa?

Pitkittynyt stressi kiihdyttää solujen vanhenemista ja alentaa elinikää. Luonnossa kulkeminen tai pelkkä oleminen taas laskee stressitasoja tehokkaasti. ”Luonnolla lääkitseminen” ei välttämättä korvaa muita lääkkeitä, mutta parantaa toimintakykyä, tuo sisäistä rauhaa, sopusointua ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Luonto parantaa -juttusarjan osa 4: Raikkaan ilman elvyttävä voima.

Saamelaisen noaidin (= noita, lapinnoita, tietäjä, shamaani) rumpu oli sekä mystinen että maaginen väline, jolla ei suinkaan rummuteltu vain lämpimikseen joikaamisen ohessa. Noitarummun taidokkaat ja salaperäiset kuviot sekä edustivat saamelaista maailmankuvaa, että antoivat kysymyksiin vastauksia ja ongelmiin ratkaisuja.

Pitkittynyt stressi kiihdyttää solujen vanhenemista ja alentaa elinikää. Luonnossa kulkeminen tai pelkkä oleminen taas laskee stressitasoja tehokkaasti. ”Luonnolla lääkitseminen” ei välttämättä korvaa muita lääkkeitä, mutta parantaa toimintakykyä, tuo sisäistä rauhaa, sopusointua ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Luonto parantaa -juttusarjan osa 3: Luonnonvesien taika

Monissa luonnonuskonnoissa vietetään vielä tänäkin päivänä kahdeksaa vuotuisjuhlaa (tai ”sapattia”), jotka juontavat juurensa muinaisesta kelttiläisestä perinteestä. Vuodenpyörä tai vuodenkierto seuraa näitä taitekohtia, seisauksia, tasauksia ja vuodenaikojen vaihtumista. Juhannuksen tienoilla ilakoidaan keskikesän juhlaa Lithaa, eli kesäpäivänseisausta 21.6. Jutun extrana myös 10 erilaista tapaa viettää keskikesää!

Lehtensä avanneet koivut vehreällä järvenrannalla. Laituri, soutuvene ja lämmin kesäilta kevyellä hyttystuulen henkäyksellä. Sininen taivas ja valkoiset puunrungot käsi kädessä. Mielikuva on sydäntä koskettavan supisuomalainen, suorastaan isänmaallinen. Se ei tuntuisi ollenkaan niin lämpöisen perinteiseltä ilman koivuja, jotka ilahduttavat meitä kauneutensa lisäksi ravintona, rohtona, vihtana ja monin muin tavoin, jopa terapeuttisesti.

Saamelaisten, kuten monien muidenkin pohjoisten kansojen maailmankatsomuksessa luontosuhteen heikkenemisestä ja tasapainon rikkoutumisesta seurasi ihmisen voiman väheneminen. Seidat ovat saamelaisille pyhiä ja luonnonmahtia sisältäviä paikkoja, joilla palvottiin tärkeitä jumalia ja luonnonhenkiä. Tiesitkö muuten, että ihan alkujaan naisilla ei ollut asiaa seita-paikoille? Se oli nimittäin miesten hommia.

Pitkittynyt stressi kiihdyttää solujen vanhenemista ja alentaa elinikää. Luonnossa kulkeminen tai pelkkä oleminen taas laskee stressitasoja tehokkaasti. ”Luonnolla lääkitseminen” ei välttämättä korvaa muita lääkkeitä, mutta parantaa toimintakykyä, tuo sisäistä rauhaa, sopusointua ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.Sarjan toisessa osassa suksimme suolle ja vilkaisemme miltä siellä näyttää.

Haltijat, nuo mytologiset olennot, jotka joillekin tuovat mieleen Tolkienin tarinoiden suippokorvaiset, taitavasti miekkaa ja jousipyssyä käyttävät liehutukat. Toisille ne taas ovat tuttuja suomalaisesta kansanperinteestä, joka vilisee tonttuja, henkiä, metsäneitoja ja maahisia. Mikä on oikeasti haltija?