Ihmeellisiä hetkiä lasten kanssa luonnossa

Luontoretki on hyvä tapa pysähtyä ja rentoutua, niin lapselle kuin aikuiselle. Varttuneellekin tekee hyvää silloin tällöin lähteä metsään pienen lapsen kanssa ja huomata, kuinka pienet asiat ovat lapselle suuria ihmeitä.

Kuinka ihmeellistä voikaan olla muurahaisen polku, vilkkaudessaan kuin kiitotie. Sammalmättäät muuttuvat peikon kodeiksi ja risukasat korpin pesiksi. Lapset osaavat eläytyä, tarkkailla, hämmästellä, kummastella ja antaa ihmeiden viedä mukanaan. Kun yli lentää varis, tuskin kuulet lapsen suusta, että ”ai, se oli vain varis”. Vau, sehän oli varis! Meillä aikuisilla on paljon opittavaa lapsilta.

Kun lähdet lapsen kanssa luontoa hämmästelemään, voitte vain pysähdellä ja ihmetellä. Kaikkia kasveja tai eläimiä ei tarvitse osata nimetä tai tuntea sukuja ja latinankielisiä nimiä, kuten luonto-oppaat hehkuttavat. Nimeäminen on ihmisen keksimä asia eikä loppujen lopuksi tee meistä sen viisaampia. Leskenlehti on sama keltainen kukka riippumatta siitä, miksi sen nimeämme. Tämä on hyvä muistaa, jos aikuinen innokkaana yrittää opastaa lasta luonnossa kuin biologian tunnilla, mutta lapsi onkin vain kiinnostuneempi tutkailemaan, hyppimään mättäältä mättäälle tai rakentamaan majaa. Pääasia on kuitenkin, että lapsi saa kokemuksia siitä, millaista on olla luonnossa, elää yhteydessä sen kanssa ja käyttää mielikuvitustaan.

Vaikkei lajintunnistus olekaan pääasia, voi retkestä tehdä silti opettavaisen. Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, miksi joku kasvi elää jossain tietyssä paikassa – tarvitseeko se valoa vai varjoa, onko se märän vai kuivan paikan kasvi. Ja miksi yläpuolella liitelee korppi? Onkohan jossain lähistöllä sille ruokaa ja mitähän se oikeastaan syökään?

Mukana voi toki olla luonto-opas, josta voi tarkistaa vastauksia mieleen joulahtaviin arvoituksiin. Jos lähistöllä on lampi tai puro, voi sinne suunnata siivilän ja muovilautasen kanssa ja tutkia, minkälaisia vedeneläviä siellä asustaa. Siiroja, hyttysentoukkia ja sukeltajantoukkia on hauska tarkkailla lautaselta, mutta muista pitää ne koko ajan vedessä ja lopuksi vapauttaa takaisin.

Luonnossa voi seikkailla myös ottaen itselleen erilaisia tehtäviä. Ottakaa yhdessä tehtäväksi löytää jotain kovaa ja pehmeää, kulmikasta ja pyöreää, vaaleaa ja tummaa, kaunista ja rumaa. Vastakohtapareja voi keksiä niin kauan kuin jaksaa. Kevät on hyvää aikaa myös maistella luonnon antimia. Ketunleivät ovat tietysti lasten suosikkeja, mutta myös mustikan kukkia ja kuusenkerkkiä sekä muita villivihanneksia kannattaa maistaa, kunhan varmasti tietää, mitä on suuhunsa laittamassa.

Kun retken päätteeksi alkaa iskeä väsymys, voi valita turvallisen paikan, jossa istua hetken aikaa. Olkaa ihan hiljaa ja kuunnelkaa, mitä kuuluu. Käykää lopuksi läpi kaikki äänet, joita kuulitte ja miettikää kuinka moni niistä oli ihmisen aiheuttama ja kuinka moni luonnon ääni. Valitkaa tämän jälkeen mukavasta retkestä muistoksi joku kaunis luonnon esine. Se voi olla vaikkapa hieno kaarnanpalanen, kaunis kivi tai mutkikas oksa, joka myöhemminkin palauttaa mieleen luonnossa liikkumisen ihanuuden.

Lasten kanssa luonnossa liikkuessa tärkeintä on elää hetkessä ja ihmetellä ympäristöä. Pidä myös huolta turvallisuudesta ja kunnioita luontoa keräämällä roskat mukaasi ja antamalla kasvien ja eläinten jatkaa rauhallista elämäänsä.

Keväisellä luontoretkellä voi myös tehdä havaintoja kevään etenemisestä ja merkitä ne Luonto-Liiton Kevättuuli-lomakkeeseen:

http://www.kevatseuranta.fi/lapsille/

Teksti ja kuvat: Terhi Niinimäki
(alkuperäinen teksti maaliskuu 2014)