Joulu lähestyy ja monille se tietää kunnon siivoustalkoita. On mukavaa nauttia juhlasta siistissä kodissa. Mutta tiedostava kuluttaja ja luonnonystävä voi nauttia siististä kodista ja joulun riemusta vielä kirkkaammin mielin, kun huomioi ympäristön siivoamisessaan.
Tänäpäivänä on vaikea kuvitella elämänmenoa ilman kristillistä kalenteria jouluine ja pääsiäisineen. Esi-isillemme taas luonnonkierron, vuodenkierron sekä erityisen "vuotuiskierron" mukaan eläminen oli kuitenkin arkipäivää. Mitä vuotuiskierto tarkoittaa ja millaista se on ollut ennenvanhaan? Entä miten vuotuista kiertolaisuutta voi harjoittaa nykypäivänä? Mitä vuotuiskierrolla tarkoitetaan? Oikeastaan juuri sitä miltä kuulostaakin, vaikkei sitä nykypäivän suomalainen heti ehkä äkkääkkään. Vuotuiskierto viittaa metsästäjä-keräilijä- ja paimentolaisheimoille tyypilliseen tapaan elää eri tavalla sekä eri sijainneissa vuodenaikojen mukaan.
Pohjois-Japanissa sijaitsee jumalten järveksi sanottu Mashu. Mashu on erittäin kirkasvetinen ja kaunis, mutta syvässä kraaterissa sekä paksun sumuvaipan verhoama yli sata päivää vuodessa. Kenties juuri näiden ominaisuuksien vuoksi järveen liittyy paljon kiinnostavia uskomuksia - mitä voi tapahtua, jos esimerkiksi erehdyt katsomaan järven pintaa? Ainuille Mashu on pyhä. Ainut ovat Japanin pohjoisosien alkuperäiskansaa. He ovat vaeltaneet järvelle rukoilemaan jo vuosisatojen ajan, ja Mashuun liittyvät legendat ovat lähtöisin ainujen suusta.
Alussa oli vain pimeys, Suuri yö (Te Ponui), Pitkä yö (Te Poroa). Sitten tyhjään avaruuteen kävi kajastus, kuu ja aurinko syttyivät, ja taivaasta kävi valo. Kuulostaako tutulta? Kuten monilla muillakin alkuperäiskansoilla, myös maoreilla kansanmytologiat heijastelevat pitkälti omaa kristillistä käsitystämme maailman luomisesta. Kuvaavaa onkin, että 1700-luvun loppupuolelta eteenpäin Uuteen–Seelantiin (maoriksi Aotearoa) kristillistä sanomaa kantaneet lähetyssaarnaajat joutuivat pulmalliseen tilanteeseen: miten puhua jumalasta ja uskonnosta, kun niille ei ole edes kansan omalla kielellä yksiselitteistä nimitystä?
Kansainvälisesti katsoen vanhojen pohjoismaisten kansojen kärjessä kulkevat geopoliittisestikin suuren jäljen jättäneet viikingit. Toki meillä suomalaisillakin oli omanlaisemme uskomuskenttä ennen kristinuskon saapumista, mutta sen vaikutuspiiri oli niin vähäinen että pohjoismaista kertoessa kotimaamme osuus lienee vain sivulauseen arvoinen. Siksi keskitymme nykyisen Norjan, Ruotsin ja Tanskan alueita noin 793-1066 AAJ hallinneeseen, varsin monimuotoiseen kulttuuriin.
Pohjois-Amerikan historiaa on silmäilty enimmäkseen Mayflowerin* perillisten silmin. Suuri osa alkuperäisasukkaiden historiaa ja kulttuuria katosi eurooppalaisen invaasion myötä. Oma osansa sopassa oli tietysti kirjallisen perinnön puuttumisella. Näin ollen uskomusten ja rituaalien tutkimus on ollut vaikeaa ja aikaa vievää. Jotain on kuitenkin säilynyt. Esimerkkinä nostamme esiin uskonnollisesti ja kulttuurisesti ehkä kehittyneimmän kansan, Pohjois-Amerikan itäosia hallinneet irokeesit.
Suurin osa suomalaisista on tottunut ostamaan maitonsa pastöroituna, homogenoituna ja hygieenisesti tölkkiin pakattuna. Maidon käsittelyllä pyritään turvaamaan kuluttajan turvallisuus. Samaan aikaan monet ovat alkaneet kärsiä erilaisista vatsavaivoista, jotka saattavat helpottaa kun tehotuotettu maito vaihdetaan homogenoimattomaan luomumaitoon. Entä onko tiloilta suoraan ostettava raakamaito todella terveysriski, kuten viranomaiset väittävät?
Kissa on hyvä henkinen opettaja, koska sen olemukseen sisältyy monta mindfuldnessin peruselementtiä. Mindfulness on lempeää, hyväksyvää ja tietoista läsnäoloa. Ja sen kissat osaavat! Kerromme pilke silmäkulmassa, miksi kissa kannattaakin valita omaksi henkiseksi opettajaksi.
Juhannusta on vietetty pohjoisessa kautta aikain, vaikka nimi viittaakin Johannes Kastajaan ja siten kristinuskoon. Ennen sitä kutsuttiin Ukon juhlaksi ja sitä viettämällä pyrittiin turvaamaan hyvä sato – ja hedelmällisyys. Juhannus on myös lemmen nostamisen aikaa, mutta minkälaisia taikoja voit tehdä, ja mitä niillä tavoitellaan?