Selvänäkijä ja energiahoitaja Iira Ojanen koki muutama vuosi sitten henkisen heräämisen, mikä käänsi hänen elämänsä ylösalaisin. Tässä haastattelussa Iira kertoo tästä  mullistavasta tapahtumsta ja miten se muutti hänen maailmaansa. Hänen tarinansa on toivoa antava muistutus siitä, että elämässä voi tapahtua kauniita käänteentekeviä hetkiä silloinkin, kun kaikki tuntuu pysähtäneeltä.

Eloamme täällä maan päällä helpottaa, ilahduttaa, vaikeuttaa ja vaivaannuttaa ihmissuhteet. Joskus tuntuu, että ainoa ongelma täällä elämisessä ovat oikeastaan - muut ihmiset, varsinkin ne erityisen vaikeat.

Oletko koskus tuntenut, että jotkut ihmiset säteilee jotain erityistä energiaa? Tai huomannut, miten tiettyjen ihmisten läsnäolo tuntuu rauhoittavalta, kun taas toisten seurassa energia tuntuu raskaalta? Kyse saattaa olla heidän aurastaan – näkymättömästä energiakentästä, joka ympäröi jokaista meistä. Aura ajatellaan fyysisen kehomme ympärillä olevaksi energiakentäksi, joka heijastaa mielentilaammemme, tunteitamme ja henkistä kehitystasomme. Vaikka auralla ei ole tieteellistä todistuspohjaa perinteisessä mielessä, monet herkät ihmiset kertovat näkevänsä tai aistivansa näitä energiakenttiä. Eri väreillä uskotaan myös olevan omat merkityksensä ja viestinsä.

Kun kansalaisaktivistiJuho Lyytikäinen katsoo ympäröivää maailmaa, hän ei näe kaaosta vaan suurta muutosta. Kristallipuolueen entinen puheenjohtaja ja energiahoitaja on kulkenut pitkän matkan hyväuskoisesta mallikansalaisesta rohkeaksi totuuden etsijäksi, joka uskoo olevansa todistamassa ihmiskunnan suurinta siirtymää. "Koen, että meillä eletään tässä maailman parasta elokuvaa, että tässä on niin uskomattomia juonenkäänteitä koko ajan", Juho kuvailee nykyistä aikakautta. "Olen tosi kiitollinen, että saa olla tässä elokuvassa mukana ja yksi päähenkilöistä, kuten kaikki muutkin."

Kuolema on ehkä ainoa asia, joka osuu meidän kaikkien kohdalle, mutta silti se on länsimaissa tabu, josta ei puhuta tarpeeksi. Ennen vanhaan kuolema oli osa jokapäiväistä elämää, perheiden keskellä, luonnollisena osana elämänkaarta. Nykyään kuitenkin iso osa ihmisistä siirtyy toiselle puolelle sairaaloissa tai hoitolaitoksissa, muiden silmistä piilossa. Olemme ikään kuin ulkoistaneet kuoleman elämästämme. Tämä etääntyminen on tehnyt kuolemasta vieraan ja pelottavan. Emme osaa enää puhua siitä luonnollisesti, emmekä osaa olla läsnä toisillemme, kun läheinen on kuolemassa tai kun joku on juuri menettänyt rakkaansa. Medio ja selvänäkijä Marjaana Kaakinen haluaa avata keskustelua siitä, mitä kuolema oikeasti on ja miten henkimaailma suhtautuu tähän siirtymään.

Aloitin keväällä osa-aikatyössä pienessä kioskissa ja hyvin pian aloin huomata henkien lähestymistä. Ja siellä missä kulkee eläviä ihmisiä, niin siellä kulkee myös henkiä - niin rajatilassa vaeltavia kuin valoonkin siirtyneitä. Huomasin tietysti enemmän näiden rajatilanhenkien läsnäolon, koska he jäävät haahuilemaan minne tahtovat. Kioskilla on pieni takahuone, jossa on varasto, keittiö, vessa ja toimintopöytä. Takahuoneessa on rauhallisempaa kuin kioskin puolella missä asiakkaat liikkuvat ja höpöttävät keskenään pienessä kahvipöydässä. Varsinkin iltaisin, kun asiakkaidenkin osalta on rauhallisempaa, niin kuulen takahuoneessa joskus naurua sekä tunne koskettelua olkapäällä ja hiuksissa, varsinkin hiuksissa, koska niitä henkien on helppo koskettaa.

Tietoisuusvalmentaja Mirika Laurila haluaa meidän avaavan perspektiiviämme: entä jos katsoisimme ihmiskuntaa galaktisesta näkökulmasta? Hänen mukaansa olemme vasta nuori laji, joka opettelee sydäntietoisuuden perusasioita. Mutta meillä on ainutlaatuinen potentiaali kehittyä kohti rakkausälyä ja harmoniaa – kunhan emme jää kiinni vanhoihin hyvän ja pahan vastakkainasetteluihin.

Sielun näkökulmasta katsottuna kaikki elämänkokemus on yhtälailla tärkeää ja osa sielun kehitysmatkaa. Olet siis juuri oikeassa kohdassa ja oikeiden asioiden äärellä sielusi ja korkeamman minäsi näkökulmasta. Sieluna olet valinnut tulla tänne maanpäälliseen oppikouluun valitsemiesi haasteiden äärelle. Lineaarisessa ajassa katsottuna inkarnaatio voi sisältää nuoruudessa koetun karmallisten syklien toiston ja myöhemmin siirtymän henkisen kypsyyden aikaan, elämän dharmiselle puolelle.

Olet saattanut tuntea outoa kaipausta jonnekin, mitä et osaa nimetä tai ettet kuulu täysin tähän maailmaan. Ehkä ihmiset ovat sanoneet sinun olevan "erilainen" - hyvässä mielessä. Entä jos tämä kaipaus ei olisikaan vain mielikuvitusta, vaan muisto kodista, joka sijaitsee kauempana kuin osaat kuvitella? Tähtiläisiksi kutsutaan sieluja, jotka ovat eläneet aikaisempia elämiään muilla planeetoilla tai jopa kokonaan toisissa galakseissa. Käsite ei ole uusi - shamaanit ja henkiset opettajat ovat puhuneet kosmisista sieluista vuosituhansia. Nykyajan henkisyydessä tähtiläisyys on kuitenkin noussut uuteen valoon, kun yhä useammat ihmiset herääävät omaan moniulotteiseen sielutaustaansa.

Saatat olla tuttu termien "sumuttaminen" (gaslighting) ja "toksinen positiivisuus" kanssa, mutta jos olet joskus huomannut mitätöiväsi omia tunteitasi henkisyyden nimissä, saatat sumuttaa henkisesti itseäsi. Mistä tässä termissä on oikein kyse, miten tunnistaa se ja mitä tehdä, jos vahingossa harjoitat henkistä sumuttamista itseäsi tai muita kohtaan?

Jyväskyläläinen energiahoitaja Antti Häyhä on kohdannut työssään erikoisen ilmiön: yhä useammin hänen hoitohuoneeseensa saapuu lapsia ja nuoria, jotka eivät tunnu sopivan perinteisiin muotteihin. He ovat usein yliherkkyyttä, sukupuoli-identiteettikriisejä ja syvällistä viisautta kantavia sieluja, joiden vanhemmat etsivät epätoivoisesti vastauksia. Voisivatko he olla niin kutsuttuja tähtilapsia – korkeammista taajuuksista inkarnoituneita olentoja, jotka ovat tulleet auttamaan ihmiskuntaa siirtymässä uuteen aikaan?

Sinistä väriä on joka paikassa. Se ympäröi meitä taivaankannella, se heijastuu merestä, sitä käytetään niin firmojen logoissa, sisustuksessa kuin vaatteissa, ja jopa Suomen lipussa. Mutta historialliset lähteet paljastavat jotain hämmentävää: ihmiskunta ei ole aina ”nähnyt” sinistä. Mistä se johtui? Eikö sinistä väriä ollut olemassa historiallisena aikana vai emmekö vain osanneet nähdä sitä?