Lumen ja pakkasen tulo tietää 14-vuotiaalle suomenhevostamma Vejalille töitä. Tietä ei tänään tarvitse aurata, mutta sen sijaan odottaa puunajo. 4-vuotias varsa Vermas jää talvitarhaan odottamaan, kun äiti otetaan suitsiin ja viedään valjastettavaksi ennen metsään lähtöä.

Koristeltuja pääsiäismunia on harrastettu 900-luvulta asti. Suklaamunat puolestaan ovat uudempi keksintö. Niillä on myös varjopuolensa: pääsiäismunien tuotannon kaikkia vaiheita on vaikea selvittää, ja niihin saattaa liittyä esimerkiksi lapsityövoimaa.

Jutussa esitellään Lontoota hyvinvoinnin ja henkisen kasvun näkökulmasta. Suurkaupungista voi nauttia monin erin tavoin, eikä väenpaljouden ja kiireisen menon tarvitse antaa haitata mielenrauhaa. Voipa kaupunkiin suunnitella pelkästään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvän matkankin.

Luontoyhteyttä voi vaalia monin eri tavoin myös sisätiloissa. Jos liikkumisesi on siis syystä tai toisesta rajoitettu neljän seinän sisälle, ei vuosia vaalitun tai vasta löydetyn luontoyhteyden tarvitse antaa hiipua. Jopa pieni kaupunkiasunto tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia luontoyhteyden ylläpitämiseen ja vahvistamiseen!

Varpu tunnetaan monissa maissa ja sen käytöllä on satojen vuosien perinteet. Varpu on ikivanha väline, jota on perinteisesti käytetty vesisuonten, maasäteilyn ja kaivonpaikan katsomiseen sekä metallien etsimiseen maaperästä. Euroopassa varvun materiaalina on suosittu pähkinäpuuta ja Yhdysvalloissa myös pajua tai persikkapuuta, kun taas Suomessa oivia varvuksi sopivia puita ovat mitkä tahansa lajit, erityisesti paju, pihlaja ja koivu sekä kovaa käyttöä kestävä kataja. Myös herkät metallit toimivat hyvin varpuina taitojen kehittyessä. Esimerkiksi paksu kuparilanka on varvuksi mainio.

Buddhalaisten opetusten mukaan ympäristöllä ja siellä elävien olentojen välillä on läheinen riippuvuussuhde. Kaikki on yhteydessä kaikkeen. Joidenkin mielestä ihmisluontoon kuuluu väkivaltaisuus. Minusta näin ei ole. Jos tarkastelemme erilaisia eläimiä, esimerkiksi petoeläimiä, jotka selviytyvät vain tappamalla toisia eläimiä ravinnokseen, kuten tiikereitä tai leijonia, niin havaitsemme, että luonto on varustanut ne terävillä torahampailla ja kynsillä. Rauhalliset saaliseläimet, kuten porot ja kauriit, jotka elävät kasvisravinnolla, ovat hyväntahtoisempia ja niillä on pienemmät hampaat eikä kynsiä lainkaan. Tästä näkökulmasta katsottuna me ihmisetkin olemme rauhanomaisia, emme väkivaltaisia. Ihmisten selviytyminen lajina perustuu sosiaalisuuteen, olemme sosiaalisia eläimiä. Tarvitsemme muita ihmisiä ja kumppanuuksia. Ilman toisia emme selviytyisi, se on luonnonlaki.

Sähköyliherkkyyttä ei luokitella sairaudeksi, sillä tutkimukset eivät ole pystyneet kiistatta osoittamaan tilan johtuvan sähkön fyysisistä vaikutuksista ihmiskehoon. Tutkijoiden mukaan kyse on psyykkisestä vaivasta. Mutta mitä sähköyliherkkyys on ja millaisia oireita se voi aiheuttaa ja miksi se ei vielä ole virallisesti tunnustettu sairaus.

Revontulet eivät ole pelkästään meidän suomalaisten tai edes pohjoismaalaisten etuoikeus. Niitä on bongattu kautta aikain ympäri maailman, ja uskomattoman monella kansalla onkin taivaankannella tanssiviin valoihin liittyen omia, toisistaan poikkeavia tarinoita. Siinä missä suomalainen revontuli-nimitys pohjautuu taruun tuliketun turkin kipinöinnistä, on ilmiön uskottu syntyvän hyvin eri tavalla esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Etelä-Euroopassa.

Lemmikin ja ihmisen välinen side on usein syvä ja merkittävä. Eläimet resonoivat kanssamme hyvin syvästi, mihin harvat ihmiset pystyvät. Tämä johtuu siitä, ettei eläimillä ole egoa. Niillä ei ole "juttuja" rakkautensa ja jumalyhteytensä edessä. Ne rakastavat ehdottomasti ja palvelevat meitä jatkuvasti tavalla. Me ruokimme ja hoidamme elämiä. Vastineeksi ne rauhoittavat sieluamme hienovaraisella tavalla.

Revontulet eivät ole pelkästään meidän suomalaisten tai edes pohjoismaalaisten etuoikeus. Niitä on bongattu kautta aikain ympäri maailman, ja uskomattoman monella kansalla onkin taivaankannella tanssiviin valoihin liittyen omia, toisistaan poikkeavia tarinoita. Siinä missä suomalainen revontuli-nimitys pohjautuu taruun tuliketun turkin kipinöinnistä, on ilmiön uskottu syntyvän hyvin eri tavalla esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Etelä-Euroopassa.

Revontulet eivät ole pelkästään meidän suomalaisten tai edes pohjoismaalaisten etuoikeus. Niitä on bongattu kautta aikain ympäri maailman, ja uskomattoman monella kansalla onkin taivaankannella tanssiviin valoihin liittyen omia, toisistaan poikkeavia tarinoita. Siinä missä suomalainen revontuli-nimitys pohjautuu taruun tuliketun turkin kipinöinnistä, on ilmiön uskottu syntyvän hyvin eri tavalla esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Etelä-Euroopassa.

Kynttilät kuuluvat erottomasti pimeään talvikauteen sekä joulun viettoon. Kynttilät ovat verrattain uusi ilmiö, sillä ennen vanhaan päreiden polttaminen oli tuvassa yleisepää kuin kynttilä valon tuojana. Kynttilä tai päre, valoa on pitänyt tupaan saada. Tiedätkö muuten kuinka kauan yksi päre keskimäärin paloi?

Shamanismin harjoittaminen on ikiaikainen menetelmä, jolla on ollut ällistyttävän samanlaisia piirteitä jopa täysin erilaisissa kulttuureissa kymmeniätuhansia vuosia. Kehittyneen lääketieteen puuttuessa niin kutsutut luonnonkansat ovat käyttäneet ihmismielen kykyjä parantaa ja ylläpitää terveyttä. Michael Harnerin mukaan myös tavallinen ihminen voi opiskella shamaaniksi, mutta tielle ei pidä lähteä takki auki.

Vanhan sananparren mukaan hämähäkin tappaminen tuo epäonnea. Kuulostaa huuhaalta, mutta voiko sanonnassa olla sittenkin perää? Onko edes olemassa sellaista asiaa kuin onni, lykky, mäihä tai hyvä tuuri? Ja mikä yhteys juuri hämähäkeillä kaikista maailman eläimistä olisi rouva Fortunan kanssa? Moni pelästyy kohdatessaan lattialla vipeltävän kahdeksanjalkaisen otuksen, ja osa meistä tunnustaa kärsivänsä jopa araknofobiasta eli hämähäkkieläinten neuroottisesta kammosta. Siinä mielessä hämähäkin tappaminen on varsin ymmärrettävä reaktio. Pää kannattaa silti ainakin yrittää pitää kylmänä, sillä hämähäkkien puolesta puhuu taikauskoisten lisäksi iso joukko tutkijoita.

Ayahuasca on juuri nyt kaikkien huulilla. Eksoottisesta psykedeelistä povataan parannusta nyky-yhteiskuntaa vaivaaviin mielenterveyden ongelmiin. Voiko ikivanha heimotraditio todella auttaa selättämään masennuksen, syömishäiriön tai alkoholismin?

Sähköherkkyydestä on kovaa vauhtia kehittymässä vakava kansansairaus. Suomen väestöstä tällä hetkellä jo 3-10 % tiedetään kärsivän eriasteisista oireista, jotka vaihtelevat pienestä kihelmöinnistä jopa syrjäytymiseen ja työkyvyn menettämiseen. Sähköherkät saavat oireita radiomastoista, langattomista verkoista, tukiasemista, etäluettavista sähkömittareista ja kaikenlaisista erilaisista sähköisistä tuotteista. Pakoon ei siis helpolla pääse. Sähköyliherkkyyttä ja sähkömagneettisten kenttien vaikutusta luontoon sekä ihmisen elintoimintoihin on tutkittu paljon ja tutkimustuloksia teknologian riskeistä julkaistaan viikoittain. Silti asiaan ei puututa. Lieneekö yksi vähättelemisen syy valtaisat rahavirrat, joita tietoliikenteessä pyörii?

Etelä-Afrikassa toimii yli 200 000 perinteistä parantajaa. He hoitavat väestöä, josta noin 70-80% arvellaan käyttävän perimätiedon mukaisia metodeja terveyttään hoitaakseen. Parantajat ovatkin yhteiskunnan arvovaltaisia jäseniä ja vaikuttavat terveydenhuollon ohella merkittävissä määrin niin sosiaalisissa kuin poliittisissakin piireissä. Kulttuurin ja uskonnon yhteenkietoutuminen näkyy myös parantajan työssä, sillä tämä näkee potilaan tilan usein fyysisten, psyykkisten, hengellisten ja sosiaalisten tekijöiden summana. Perinteisen Etelä-Afrikkalaisen terveydenhoidon kokonaisvaltaiselle luonteelle on ominaista tarkastella näitä asioita sekä yksilön että yhteisön tasolla.

Keijukaisia ajatellessa ensimmäisenä monelle nousee mieleen perhosmaiset siivet, ja naispuolinen siro taruhahmo kirmaamassa kujeellisena kukkakedolla. Varmasti maailman tunnetuin on Disneyn luoma mielikuva Helinä-keijusta. Jos mielipidettä keijuista olisi kysytty satoja vuosia sitten, olisi vastaus ollut huomattavasti synkempi.

Rummulla on monta tehtävää: se hoitaa kehoa ja mieltä terapioissa ja sen avulla pääsee rauhoittavaan meditatiiviseen tilaan. Iloa, rytmiä ja vauhtia rummutus taas tarjoaa musikaalisissa sessioissa. Joillekin rumpu on oman henkisen kasvun työväline.

Australian Aboriginaalien mielestä ihminen on osa kokonaisuutta, osa luontoa. He näkevät maan yhteisenä, jota kukaan ei voi omistaa. Tämä ajattelutapa ei saa osakseen ymmärrystä, kuten eivät myöskään aboriginaalien elämäntapa. Jos aboriginaalit häviävät, häviää myös kulttuuri, jonka arvellaan olevan lähes 60 000 vuotta vanhaa. Australian alkuperäisväestöä, aboriginaaleja tai australidejä, kuten heitä myös kutsutaan, on noin 2,3 % Australian kansalaisista eli noin 450 000 ihmistä. Australia on ainoa manner, jossa alkuperäisväestö on harjoittanut metsästys- ja keräilykulttuuria nykypäivään saakka. Aboriginaalien alkuperä on vahvistettu DNA:n avulla, mikä todistaa että he ovat saapuneet Afrikasta noin 50 000 vuotta sitten. Muuttoaaltoja lienee ollut kolme aikojen saatossa, joissa tulokkaat jakaantuivat alueittain 600-700 heimoksi, jotka puhuivat noin 250 eri kieltä. Osa aboriginaaleista on negriittejä, joita kutsutaan myös pygmeiksi pienen kokonsa (120-150 cm) takia. Pygmejä asuu edelleen Pohjois-Queenslandissa, mutta monet heistä ovat sekoittuneet viime vuosien aikana muihin alkuperäiskansoihin.