Kuinka moni meistä tunnsutaa suorittavansa meditaatiota, joogaa tai jopa rukousta ja ajattelee olevansa henkinen ihminen? Tämä on kuitenkin harhaa, sillä liika yrittäminen, pinnistely ja rutiininomainen – ellei peräti pakonomainen – henkisyyteen liitettyjen harjoitteiden toistaminen ei ole henkisyyttä.  Henkisyys on samanaikaista valppautta ja lepoa. Mitään ei pakoteta. Siksi levon merkityksen ymmärtäminen on olennaista, kun harjoitetaan henkisyyttä ja halutaan kehittyä henkisesti.

Kaikki suuret uskonnot kannustavat kiltteyteen ja sitä arvostetaan monissa kulttuureissa, mutta välillä on vaikeaa olla kiltti. Joskus elämässä on helpompaa olla epäystävällinen - erityisesti, kun ei mene hyvin ja tuntuu, että maailma on meitä vastaan. Jos itsetuntomme ei ole vahva, tai haluamme näyttää vahvoilta muiden silmissä, käyttäydymme joskus epäystävällisesti.

Kuka sinä olet, kun kaikki maallinen riisutaan? Maallisena ymmärretään roolit, sukupuoli, ikä, ammatti tai muu sosiaalinen asema. Kehomme vanhenevat, roolimme vaihtuvat, eivätkä sukupuolemme tai ikämme määritä meitä henkisinä olentoina. Maalliseen perustuva kehotietoisuus on pinnallinen ja epäaito. Ihmisen henkiseen kasvuun kuuluu tämän ymmärtäminen. Moni löytää rajajoogan ja sen myötä sielutietoisuuden materiaalisen kehotietoisuuden tai sosiaalisiin rooleihin nojaavan identiteetin tilalle tai rinnalle.

Sisäinen rauha, tyyneys ja tasapaino tuntuvat levolta. Syvä rauha sisimmässä on niin tyydyttävä kokemus, että siihen haluaa palata yhä uudelleen. Miten tähän tilaan pääsee? Tapoja on monia. Yksi kenties suosituimmista on meditaatio, jota tutkimme nyt tarkemmin.

Henkinen herääminen saa meidät kosketuksiin sielun ja hengen kanssa, josta olemme olleet erotettuina liian kauan. Yhteiskuntamme arvostaa materiaalista kasvua yli kaiken muun, näin ollen on haastavaa lähteä matkaan, joka vie meidät syvälle kosketuksiin itsemme ja Lähteen kanssa. Kaikki lähtien siitä, miten suunnittelemme, pukeudumme, työskentelemme ja puhumme perustuu oletukseen siitä, että on olemassa vain yksi ulkoinen, fyysinen todellisuus, eikä muuta. Siksi elämästä tulee pinnallista ja tyhjää. Meistä voi tulla rikkaita, kunnioitettuja, rakastettuja tai jopa kuuluisia, mutta mikään näistä ei täytä sieluttomuuden aiheuttamaa sisäistä tyhjyyttämme. Onneksi on kuitenkin hetkiä, jolloin tunnemme tämän tyhjyyden sisällämme. Saatamme torjua sen surumieliset kutsut ja yrittää täyttää tyhjyyden materialla ja kokemuksilla, mutta emme pääse sitä kuitenkaan pakoon. Sitten, yhtäkkiä, elämämme halkeaa kahti ja maa allamme murenee. Putoamme, huutaen ja itkien, tyhjyyteen.

Kello oli 3 yöllä, kun heräsin yhtäkkiä, stressihormonien jyllätessä kehossani. Olin nähnyt unta, jossa oli Irakissa ja yritin auttaa ihmisiä pakoon sota-alueelta. Kun avasin silmäni, tunsin tuskaa sydämessäni ja ajattelin välittömästi: "Miten eletään tietoisena ihmisenä tuntematta sen vaikutusta, mitä kaikille tapahtuu?"

Me elämme voimakkaassa muutoksen ajassa, jossa kaikki yhteiskuntamme vanhat erillisyyden harhasta, eli pelosta kumpuavat uskomusjärjestelmät ja struktuurit alkavat murentua. Sitä ei tarvitse pelätä ja se aiheuttaa tuskaa ja pelkoa vain jos pidämme väkisin noista vanhoista uskomuksista ja tavoistamme kiinni. Me elämme huikeassa ajassa jossa tiede ja henkisyys, mieli ja sydän alkaa tulla kauniilla tavalla yhteen. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa me kykenemme tieteen avulla havainnoimaan jokaisen löytämämme historiallisen opetuksen ja uskonnon pohjimmaista totuutta, sekä sitä viisautta joka on vielä tänäkin päivänä lukuisten alkuperäiskansojen keskuudessa, eli totuutta siitä että me todella olemme jokainen kaikkein fundamentaalisimmalla tavalla yhtä ja yhteydessä toisiimme sekä myös luontoon ympärillämme. Meitä kutsutaan nyt voimakkaasti löytämään rohkeus alkamaan elämään tuon ihmiskunnan syvimmän totuuden mukaan.

Viime vuosi jo näytti, että elämä ei ole järkeiltävissä, eikä hallittavissa. Viime viikot ovat tuota tilaa vain vahvistaneet. Jotta epävarmuus, huoli ja pelko ei vie mukanaan, on meidän suunnattava huomio sydämeen, josta sisäinen rauha ja turva löytyy. Tässä kaikessa kaaoksessa on samalla jotain uutta syntymässä. Jotta niin pääsee tapahtumaan, on jonkin sisällämme muututtava. Emme yksinkertaisesi voi enää jatkaa samoin ajatuksin ja samoilla tavoilla, kuin ennen.

Tapasin eilen ystävän, joka on ikänsä tiennyt olevansa täynnä rakkautta. Samalla hän oli kantanut tietoa omasta mitättömyydestään ja oli siksi halunnut ohittaa itsensä ja palvella muita ja maailmaansa rakkaudellaan. Tuloksena oli ollut aina vain tiivistyvää kärsimystä niin hänelle kuin hänen ympäristölleenkin, sillä hänen rakkaudessaan oli ollut menneisyyden paskan varjo, jota hän ei ollut osannut nähdä.

Tapasin olennon, joka oli aivan kuin minä. Hän tuli kuin sinetöimään sen pyhän, johon olin tuona aamuna herännyt kuoltuani omalle menneisyydelleni eli sille vanhalle paskalle, joka oli vääristänyt minunkin rakkauttani. Rakkaus on luomisen pyhä ihme minussa ja sen ikuinen aalto minun kauttani, ja tuo paska oli kertynyt kaikista niistä menneisyyden supistavista ja rajoittavista peloista, joita minä olen pyhään mieleeni säilönyt.

Henkisyyteen liittyvä henkinen hyvinvointi on prosessi, jota tulee vaalia säännöllisesti. Vaalimme sitä esimerkiksi kun hoidamme yhteyttämme Jumalaan tai jumaluuksiin. Yhteys itseä korkeampaan voimaan tai energiaan tuo elämäämme merkityksellisyyttä. Kokosimme erilaisia vaihtoehtoja henkiselle polulle ja helppoja riittejä henkisyyden hoivaamiseen.

Kaiken takana on rakkaus. Ja kaiken vaivan ja vitutuksen takana on rakkauden pelko. Siinä se! Jokainen meistä aloitti ikuisen matkansa puhtaana rakkautena. Jokainen meistä on ehjä ja kokonainen ytimessään, siinä mikä jää jäljelle kun kaikki ajallinen vaiva on eletty, kulutettu ja kohdattu pois. Jokainen meistä on eksynyt ajan syövereihin eli kietonut rakkautensa ympärille moninaisten vaivojen verkon, jossa me toisten kaltaistemme kanssa turhaan taistellen pyristelemme, sillä me uskomme ja kuvittelemme jonkun toisen olevan vastuussa meidän omien pelkojemme verkoista. Me olemme erehtyneet…

Venyttely, meditaatio ja kiitollisuus muodostavat kirjoittaja ja opettaja Geri Larkinin aamujen yksinkertaisen rituaalin.

Vuonna 1950 syntynyt eteläkorealainen Ilchi Lee ei löytänyt kaikkia vastauksia taekwondo-harjoituksista, vaikka ne rauhoittivatkin levotonta nuorta miestä. Hän meni siis pitemmälle. Siksi nykyisin voimme harjoitella hänen harjoitusohjelmansa mukaan – myös Suomessa.

Me kaikki kaipaamme ajoittain helppoja tapoja parantaa elämänlaatuamme. Tosiasiassa meidän täytyy tehdä töitä elämänlaadun eteen itse, ja mitä enemmän omaksumme terveellisiä tapoja mieltä, kehoa ja henkeä ajatellen, sitä yksinkertaisemmaksi, positiivisemmaksi ja soljuvammaksi elämämme muuttuu. Tutustu seuraaviin viiteen terveelliseen päivittäiseen tapaan, joiden avulla voit aloittaa juuri sellaisen elämän luomisen, mitä haluat elää.

Unohtaminen on ihmiskunnan pahin uhka ja kirous. Se on läsnä kaikessa, mitä teemme ja mitä olemme - yksilön ja yhteisön, historian ja kulttuurin tasolla. Emme ole unohtaneet ainoastaan menneisyyttämme, vaan myös paikkamme nykyhetkessä ja vastuumme tulevaisuudesta. Yksilötasolla egoon perustuva tietoisuutemme pitää meidät unohduksen tilassa. Se purkaa yhteyden toisiimme kokonaisuutena ja elämän ja universumin osana. Yhteisön tasolla unohdusta vahvistavat niin kulttuurit kuin yhteiskunnatkin: olemme tiedostamattoman kulutusvimman vallassa, elämme epäaidosti materialismin pauloissa.

Uskomuksien mukaan meditaatio eheyttää ihmistä. Meditaatiossa voimme hyödyntää myös muinaisia myyttejä ja satuja, kun prosessoimme kohtaamiamme sisäisiä varjopuolia. Meditaation avulla eheytyminen edellyttää psyyken kaikkien puolien kohtaamista, jungilaisittain sielutyöskentelyä. Voimme tavoittaa sisältämme nuoruuden kultaisen voiman ja luopua kontrollin tarpeesta.

Tietoisuustaidot eli mindfulness tarkoittaa tietoista läsnäoloa tässä hetkessä ja omassa kehossa. Se on 2500 vuotta vanha itämaiseen filosofiaan pohjautuva menetelmä, jonka avulla voit vapautua kiireestä, stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta.

Me elämme johtajan kaipuussa ja pelastajan odotuksessa. Me elämme yhteisessä harhassa, jossa yksi, toinen ja kolmaskin esittää vuoroin Johtajaa, joka tietää mitä tekee ja minne hän meitä johdattaa. Kunnes aina lopulta selviää, että hän niin kuin kaikki hänen edeltäjänsä ja seuraajansakin johdattivat meitä harhaan. Silloin hänet korvataan toisella, uskottavammalta, kunnes tämäkin osoittautuu meidän kaikkien muiden lailla erehtyneeksi. Näin kerta toisensa jälkeen...

Karmalla tarkoitetaan syyn ja seurauksen lakia, nykyinen olotilasi on siis seurausta menneisyyden teoista ja ajatuksista. Ei siis ole samantekevää mitä ajattelet ja teet, koska karma ei ole mikään ennalta määrätty kohtalo, jota ei pääse karkuun edes kuolemassa.

Astronautti Karen Nyberg on pariin otteeseen katsellut maapalloa 400 kilometrin korkeudesta ja joka päivä puolen vuoden ajan kiertänyt pallon ympäri 16 kertaa. Näkymä avaruussukkulan ikkunasta on aava ja rajaton. Sieltä katsottuna ei näy rajoja. Ei maiden, valtakuntien, ihmisten tai minkään muunkaan rajoja. Hän kuvaa: ”Maa on kuin avarasuualus ja me asukkaat olemme sen miehistö. Olemme yhtä ja samaa.”